Selviytyjän asenne on elokuvan arvoinen

Ohjaaja Pekka Lehto tuli tunnetuksi puolifiktiivisellä dokumentillaan Andy McCoysta. Mielipiteitä jakaneen The Real McCoyn suosio takasi Lehdolle mahdollisuuden jatkaa omintakeisella linjallaan. Mies oli haaveillut jo pitkään elokuvan tekoa Aira Samulinista. Tango Kabareen lähtökohta olikin selkeästi Airan poikkeuksellisen positiivisessa luonteessa ja mahdollisuudessa tuoda esille myös naisen tarina.

- "Lähtökohtana oli tietysti Airan pitkä ja aktiivinen elämä, nimenomaan viihdeteollisuuden, muodin ja tanssin parissa sekä Airan positiivinen elämän asenne, selviytyjän asenne."

Lehto on mieltynyt hieman poikkeavaan elokuvalliseen ilmaisuun. Puolidokumentaarinen elämänkerta ei ole kovin tavallinen lajityyppi. Ohjaajan mielestä tällaiset poikkeavat tarinat antavat katsojille kuitenkin paremman mahdollisuuden miettiä, mitä elämällään tehdä. Jokaisen olisi siis osattava ja uskallettava olla oma itsensä. Lehto on aiemmin kertonut tarinoita mielenkiintoisista mieshenkilöistä, joilla kaikilla on ollut tukenaan oma maailmansa, ja näin he ovat osoittaneet omanlaistaan kansalaisrohkeutta positiivisella tavalla. Aira on kuitenkin poikkeus näihin miehiin verrattuna.

- "Airan tarina on pitkä ja samantyyppinen kuin Suomen kansan tarina aina lähtien sodasta, evakosta ja sitten uudelleen rakentamisesta, perheen perustamisesta, johon liittyy perheväkivalta ja mielenterveysongelmat. Siinä on iso kakku asioita ja teemoja, jotka ovat muutenkin läsnä tässä yhteiskunnassa kuin pelkästään Airan omassa elämässä, eli sillä tavalla on ollut mahdollista rakentaa siltaa Airan henkilöhistorian ja tämän kansakunnan historian välille."

Autenttinen tarina fiktiivisin keinoin

Puolifiktiivinen dokumentti on vaikea laji. Lehdon mielestä haasteellisinta onkin autenttisen materiaalin saaminen fiktiivisen konseptin kanssa yhteyteen. Mielikuvitusta ja taitoa vaaditaan. Tango Kabareessahan Aira ja hänen elämänsä ovat autenttista ja fyysisesti läsnäolevaa, kerronta vain tapahtuu fiktiivisin keinoin.

- "Kerrontavälineet eli työkalupakki on fiktiivinen, mutta sisältö on autenttinen."

Julkisuuden henkilönä myös Airan ystävät ovat suurelta osin julkisia henkilöitä. Luonnollista on siis, että Tango Kabareessa on mukana monia suomalaisten hyvin tuntemia värikkäitä persoonia, kuten Jorma Uotinen, Remu Aaltonen, Stefan Lindfors jne. Työskentelyä näiden ihmisten parissa Lehto pitää helppona ja joustavana.

- "He ovat tottuneet mitä merkillisimmissä tilanteissa elämänsä aikana olemaan. Ja tämän konseptin ymmärtäminen ei tuottanut heille mitään vaikeuksia. Se myös helpotti, että he tunsivat Airan ja hänen elämänsä entuudestaan, eli se oli vähän kuin tämmöinen perhepiirissä tapahtuva elokuva, vaikka kaikki eivät tietystikään ole Airan sukulaisia!"

Ohjaajalla on yleisölle lähes poikkeuksetta jokin sanoma. Harvoin sitä kuitenkaan tuoda suoraan julkisesti esille, koska katsojien on tarkoitus löytää sanoma itse elokuvasta ja sen kerronnasta. Lehto kuitenkin pukee elokuvansa perussanoman niin puhuttelevan kuvainnollisesti sanoiksi, että elokuvan perusfunktio vaikuttaa jälleen miellyttävältä.

- "Miettikää vaihtoehtoa, että saatatte elää seitsemänkymmentävuotiaiksi ja saatatte olla työelämässä vielä seitsemänkymmentävuotiaana. Älkää pitäkö syntymäpäiviä kolmekymppisinä vielä minään hautajaisina. Miettikää, että teillä on vielä monta kymmentä vuotta vielä edessä ja miettikää, mitä te teette niillä. Vaihtoehtoja on monia. Renttuilu on nyt tietyllä tavalla teemana ennen tätä elokuvaa. Sen ovat valinneet monet suomalaiset ja nostalgisesti sitä on jopa kunnioitettu ja pidetty hyvänä. Tässä on tosihyvä toinen vaihtoehto selviytyä ja asennoitua positiivisesti ongelmiin ja tuoda ne rohkeasti julkisuuteen ja elää muitten ihmisten puolesta ja olla antamatta periksi."