Nuorisokuvaus kohtaa Grimmin sadun

Jukka-Pekka Valkeapään (s. 1977) esikoiselokuva Muukalainen (2008) keräsi aikanaan kiitosta ja sai monen odottamaan nuoren ja lupaavan ohjaajan seuraavaa elokuva. Valkeapään toista pitkää elokuvaa, He ovat paenneet (2014), saatiin odottaa peräti kuusi vuotta. Vuodet selittyvät kesken jääneellä elokuvaprojektilla.

Muukalaisen jälkeen aloin valmistella seuraavaa pitkää elokuvaani nimeltä Kyklooppi. Se oli historiallinen elokuva, joka kertoisi kahden sukupolven näkökulmasta sodan traumatisoiman kansakunnan tarinan. Tapahtumakontekstina olisi kestävyysjuoksu ja olympialaiset.

Kolmen valmisteluvuoden ja kymmenennen käsikirjoitusversion jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että tarvittavaa 2,7 miljoonan euron rahoitusta ei saataisi kasaan vaikka käsikirjoitus olikin kerännyt kiitosta.

Kävi mahdottomaksi saada yli kahta miljoonaa Suomen lähihistoriasta kertovalle projektille, jossa ei ole kansainvälisesti tunnettuja näyttelijöitä eikä nimekästä ohjaajaa. Tilanne ehkä muuttuu, sillä elokuvasäätiössä kaavaillaan tukisumman katon nostamista kahteen miljoonaan. Tämä mahdollistaisi jatkossa historiallisten elokuvien teon uskottavalla budjetilla.

Syrjäytyneet nuoret kovassa arvomaailmassa

Kykloopin kariuduttua Valkeapää oli tilanteessa, jossa pitkään valmisteltu projekti oli hylättävä ja siirryttävä eteenpäin. Talvella 2012 Valkeapää alkoi kuumeisesti miettiä uutta aihetta seuraavalle elokuvalleen.

Muutamat asiat kohtasivat. Grimmin satuja lapsille lukiessani olin jäänyt miettimään, miten tarinoissa oli kerronnallisesti omalaatuisia ratkaisuja. Päähenkilö saattoi vaihtua kesken tarinan tai tarinan tavoite, joka on saavutettu jo keskivaiheilla, saakin aivan uuden suunnan. Tämä juontuu tietysti siitä, kun tarinoita on kerrottu leirinuotiolla ja on tultu umpikujaan tai tylsään kohtaan, niin tarinalle on otettu uusi suunta. Mietin, että tällaista kerrontaa olisi jännittävää kokeilla elokuvassa.

Toinen tekijä oli silloin käynnissä ollut nuoria koskeva syrjäytymiskeskustelu. Ihmisillä, joilla ei aikuisikänsä ensimmäisinä vuosina ole mitään mahdollisuuksia tulla osaksi yhteiskunnan valtavirtaa, ei tapahdu mitään juurtumista. On nähty lukuisia esimerkkejä, millainen heidän tulevaisuutensa on, ja minkälainen irvokas poliittinen teatteri asiaan liittyy.

Kolmas tekijä oli vallalla oleva uusliberalistinen aika, jonka kovaa arvomaailmaa hallitsee ääri-individualistinen ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen on oikeutettu tavoittelemaan onneaan hinnalla millä hyvänsä. Ajatukset solidaarisuudesta ovat kadonneet jonnekin.

Näistä lähtökohdista halusin ottaa syrjäytyneet nuoret ja pistää heidät Grimmin sadun viitekehykseen kohtaamaan maailman paha ja selviytymään siitä.

Kaikki elokuva on taidetta

Nuorista kertova elokuva kategorisoidaan lähtökohtaisesti nuortenelokuvaksi. He ovat paenneet on nuorisoelokuva, mutta se on paljon muutakin. Elokuvan haastava muoto saattaa herättää mielikuvia taide-elokuvasta. Sellaiseksi Valkeapää ei halua elokuviaan luokiteltavan.

En vastustele mitään kategorisointeja, mutta saan allergisen reaktion, kun puhutaan taide-elokuvasta. Lähtökohtani on, että kaikki elokuva on taidetta. Sitä on hyvää ja huonoa, kaikenlaista.

Tässä on nuorisoelokuvaa ja satuelokuvaa. Elokuva alkaa turvallisena kasvukertomustarinana ja lähtee siitä tuntemattomammille vesille. Olemme näyttäneet elokuvaa 16–25-vuotiaille ja koeyleisön reaktio oli vahva, niin puolesta kuin vastaan. Huomionarvoista palautteissa oli, että huolimatta elokuvan haastavasta muodosta, päähenkilöt ja heidän kohtalonsa koettiin samaistuttavina. Uskon, että ainakin osa yleisöstä on ikään katsomatta valmis ottamaan vastaan uusia tapoja kertoa tarinaa.

Äänen ja kuvan taidetta

He ovat paenneet poikkeaa tyyliltään Muukalaisesta. Esteettisesti kummatkin teokset ovat kuitenkin mietittyjä ja huoliteltuja. Valkeapäälle audiovisuaalisuuden merkitys on elokuvassa suuri.

Elokuva on äänen ja kuvan taidetta. Teksti on toki pohjalla, mutta kaikki sisältö tuodaan esiin kuvalla ja äänellä.

Siinä missä Muukalainen oli koherentti kokonaisuus ja audiovisuaalisesti yhtä tyylilajia, niin He ovat paenneet saa uusia muotoja koko ajan. Halusin estetiikan heijastelevan päähenkilöiden tunnetiloja. Ääni ja kuva seuraavat päähenkilöiden impulsiivisia kokemusmaailmoja. Kun mennään tripille tai nähdään unia, kuva ja ääni menevät sinne vahvasti mukana. Kerronnassa ei ole mitään hienovaraista.

Uusi käsikirjoitus työn alla

He ovat paenneet on nähty Toronton ja Venetsian festivaaleilla, joissa elokuva on saanut myönteisen vastaanoton. Aiheeltaan universaalilla elokuvalla olisi mahdollisuuksia kansainväliseen levitykseen, mutta ainakin toistaiseksi elokuvaa nähdään ulkomailla lähinnä festivaaleilla.

Kiinnostusta on ollut, mutta tässä taloustilanteessa asiat tapahtuvat vähitellen ja todennäköisemmät myyntimarkkinat ovat Berliinissä ja Cannesissa. Tällä hetkellä elokuva leviää festareilla.

Seuraavaa Valkeapään elokuvaa ei toivottavasti tarvitse odottaa kuutta vuotta. Uusi elokuva on jo prosessissa. Se ei ole uudelleen elvytetty Kyklooppi vaikka siihenkään palaamista Valkeapää ei sulje pois.

En sano, en koskaan. Jos joku lyö rahat tiskiin, voin harkita siihen palaamista. Nyt olen aloittamassa kokonaan uuden käsikirjoituksen työstämisen minulle annetun idean pohjalta. Se on vielä täysin alkutekijöissään, joten siitä en tällä hetkellä voi kertoa enempää.

Lue myös