Kertomus kahden ihmisen kohtaamisesta

Jukka-Pekka Valkeapään kolmas pitkäelokuva Koirat eivät käytä housuja on mustalla huumorilla sävytetty kertomus surusta. Elokuvan päähenkilö Juha (Pekka Strang) on sulkeutunut pysähtyneisyyden tilaan, jossa hänen elämänsä on kiinnittynyt kuolleen vaimonsa muistoon. Mahdollisuus paeta siitä tilasta tapahtuu Juhan kohdatessa sattumalta domina Monan (Krista Kosonen).

Tässä elokuvassa on monia elementtejä. Muun muassa vanhemman, isän, suhde lapseensa. Kun isä on poissaoleva ja hänen maailmansa on vanginnut tyttären siihen. Kyse on myös kiinnostavasta vapautumisen tematiikasta, monin tavoin. Juhahan ei ole mikään Vuoden isä -palkinnon voittaja, J-P Valkeapää avaa elokuvansa teemoja.

Silmiä avaavia kokemuksia

Koirat eivät käytä housuja sai alkusysäyksen vuonna 2014 Torontossa, jossa Valkeapää oli tuottajansa Aleksi Bardyn kanssa festivaalikiertueella edellisen elokuvansa He ovat panneet (2014) kanssa.

Aleksi Bardy kertoi minulle idean elokuvaan. Hän pitchasi minulle Juhana Lumpeen kehittelemän tarinan muutamalla lauseella. Idea oli voimakas, ihastuin siihen välittömästi. Se alkoi synnyttää kuvia. Voimakkaan vastaiset suunnat: pyristely kohti elämää tukehtumisen, kuolemisen kautta sekä yhdistelmä, jossa liittyvät toisiinsa kuolleeseen vaimoon liittyvän pakkomielteisen rakkauden eriskummallinen pyhyys ja BDSM:n alamaailma, saivat mielikuvitukseni heräämään.

Olen nähnyt vain pari BDSM-aiheista elokuvaa. Halusin itse selvittää ja tuoda esiin mitä BDSM on. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään yleispätevää elokuvaa siitä.

Valkeapää aloitti elokuvan työstämisen menemällä koti- ja ulkomaisille BDSM-sivustoille (BDSM on yleiskäsite sadomasokistisille seksuaalifetisseille). Hän haki tietoa ja sai näkökulmia aiheeseen. Hän alkoi myös tutkia omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Mietti itseään tilanteisiin. Vuosi ennen kuvauksia hän otti yhteyttä Villi-Iraan, joka on maamme tunnetuimpia ja pitkäuraisimpia ammattidominoita.

Kävimme Iran kanssa käsikirjoitusta läpi. Hän auttoi näyttelijöitä ja muuta työryhmää. Kävimme katsomassa hänen kolme sessiotaan, joista kahdessa oli kuristamista. Se oli silmiä avaava kokemus. Iran asiakkaat tiesivät, että olimme läsnä. Saimme nähdä kaiken, naamiot päässämme. Se intiimiys ja haavoittuvuus oli shokeeraavaa ja vaikutti vahvasti. Asiakkaiden luottamus myös meihin katselijoihin - ”tässä on fantasiani”. Dominan ja asiakkaan suhde, joka perustuu täydelliseen luottamukseen. Siinä on jotain hyvin puhdasta.

Käsikirjoitusta oli haasteellista kirjoittaa. Elokuvan voimakkaiden vastaisten suuntien yhdistäminen sekä tasapainon ja oikean sävyn löytäminen oli Valkeapäälle aluksi hankala prosessi. Tarina ui pitkään hyvin raskaissa tummissa vesissä. Jossain vaiheessa hän alkoi kirjoittaa puujalkavitsejä Juhan työkaverin suuhun. Hän huomasi, että huumori sytytti tarinan eloon. Se oli avain elokuvan tyylilajiin. Nauru resonoi surun ja masennuksen kanssa, ja se synnytti energiaa.

Pystyin lisäksi samaistumaan kuplassa olevaan Juhaan, koska minulla on masennushistoria.

Rakkaus ytimessä

Valkeapää näkee elokuvansa romanttisena komediana, mikä huvitti muun muassa Krista Kososta.

Muistan hyvin Krista Kososen epäuskoisen naurahduksen, kun vuotta ennen elokuvan kuvauksia sanoin hänelle, että elokuva on romanttinen komedia. Väitteeni oli pääosin vitsinä heitetty provokaatio, mutta osaksi ei. Käsikirjoitusta olin rakentanut tietoisesti myös kyseisen lajityypin trooppeja mukaillen. Rakkaus oli elokuvan teemojen ytimessä, rakkauden eri ilmenemismuodot ja sen vaiheet.

Valkeapää oli omien sanojensa mukaan hyvin onnekas saadessaan haluamansa näyttelijät rooleihin.

Elokuvan tyylilajin toteutumisen kannalta oli tärkeä saada juuri nämä erinomaiset näyttelijät, jotka ovat myös erinomaisia komedianäyttelijöitä. Näin Pekka Strangin Dome Karukosken Tom of Finland -elokuvassa (2017). Siinä Pekan esittämän henkilöhahmon isoimmat liikehdinnät tapahtuvat tämän pään sisällä. Minuun teki suuren vaikutuksen Pekan kyky välittää ajatuksia katsojalle katseillaan, pienillä eleillä ja tarkalla rytmiikalla. Niitä ominaisuuksia tarvittiin Juhan esittäjältä. Pekka on virtuoosimainen näyttelijä, ihmisenä rohkea olemaan hauras kameran edessä. Se, että teimme ”romanttista komediaa” oli Pekalle selvää heti ensitapaamisesta lähtien.

Krista Kosonen epäröi aluksi. Häntä mietitytti, miten hänet kuvataan. Keskustelimme paljon Pekan ja Kristan kanssa.

Hyvin suunniteltu

Elokuvalle oli varattu 34 kuvauspäivää, mutta valmista tuli 33 päivässä.

Melkein joka päivä lopetimme etuajassa. Olimme suunnitelleet kaiken hyvin tarkasti. Meillä oli hyvä, aika nuori työryhmä.

JP Valkeapään mukaan elokuvan tekeminen on aina haasteellista, mutta Koirat eivät käytä housuja oli poikkeus.

Siitä tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Mieleeni on erityisesti jäänyt lämmin tunnelma. Meillä oli erinomainen taiteellinen ydinryhmä, kuvausryhmä ja näyttelijät. Kristan ja Pekan yhteistyö oli saumatonta. He ovat samalla taitotasolla. He tukivat ja ”ruokkivat” toisiaan. Herkkyys millä he herättivät kohtaukset eloon. Se oli antoisaa ja helppoa myös minulle ohjaajana. Heidän näyttelemiensä elokuvassa oli lahja.

Kyse on henkilöhahmojen – ihmisten – fantasioista. Tietysti jokainen domina tekee tyylillään. Sessioihin kuuluvat tietyt vaiheet, ja fantasiat ovat hyvin laaja kenttä. Kun olimme katsomassa sessioita, kiinnitin huomiota siihen, miten domina ”teki kuvia” eli liikutti ”orjaa.” Hyödynsimme sitä kuvauksissa. Olimme saaneet neuvoja myös peilien käyttämiseen. Se kaikki, koko prosessi, jäsensi ajatuksia, että kyse on pienistä osista ja vaiheista. Sen halusimme välittää.

Haasteellisinta oli vedenalaiskohtausten tekeminen.

Se on hyvin monimutkaista ja hidasta. Onneksi meillä oli yksi parhaimmista vedenalaiskuvaajista, miljoonissa liemissä uinut Teemu Liakka.

Meillä oli ideana käyttää olemassaolevia valonlähteitä. Se tarkoitti sitä, että jokaiseen kuvauspaikkaan ja lavasteeseen piti integroida valot. Emme käyttäneet elokuvavalaistusta perinteisessä mielessä, vaan kaikki valonlähteet ovat näkyvissä elokuvassa. Minua kiinnosti BDSM-maailman värit - syntyi tummuus elokuvaan. Kohotettu erityinen värimaailma, jota aletaan vähitellen romuttaa ja lähestyä arjen tason murrettuja värejä ja laimeampaa valoa. Miten myös paikoin epätarkka kuva heijastaa Juhan suljettua maailmaa.

Ainutlaatuista menestystä

Valkeapää ei halua määritellä elokuvan sanomaa. Sen sijaan hän toivoo, että Koirat eivät käytä housuja tavoittaa myös suomalaiset.

Kansainvälisen lehdistön kehuma elokuva on saanut ennenkokematonta festivaalimenestystä maailmalla. Cannesin Director`s Forthnightissa ensi-iltansa saanut Koirat eivät käytä housuja on esitetty muun muassa Karlovy Varyn ja Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Lokakuussa elokuva nähtiin esimerkiksi Busain ja Lontoon elokuvafestivaaleilla. Monia palkintoja saanut ja kymmenille festivaaleille levinnyt elokuva on myyty 25 maahan.

Elokuvan ainutlaatuisuus on huomattu myös maailmalla. Ei pelkästään kansainvälisten festivaalien ja palkintojen muodossa, vaan myös tavallisten katsojien kommenteissa ja tviiteissä. He ovat nähneet jotain niin tuoretta ja ainutlaatuista, että se on jäänyt heidän ajatuksiinsa – hymyssä suin.

Vastaanoton laatu on ollut enemmän, mitä olisin voinut toivoa. Se on toiminut erilaisissa kulttuureissa, esimerkiksi englantilaiset olivat heti fiiliksissä. Olemme saaneet myös BDSM-piirien hyväksynnän. Olen siitäkin hyvilläni. Jatko-osaa on toivottu.

Toivon, että myös suomalaisen yleisö löytää elokuvan vinon huumorin ja paikoin brutaalin pinnan alla olevan sydämellisyyden.

Lue myös