Haave sinisestä merestä

Marraskuun pimeydestä voi ottaa hetken huilitauon Taavi Vartian ohjaaman ja käsikirjoittaman Lomasankarit-elokuvan myötä. Kosin saarelle sijoittuvasta, nuoremmalle ikäpolvelle suunnatusta seikkailuelokuvasta ei auringonpaisteen ja kauniiden maisemien lisäksi puutu myöskään vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Vartia on aiemmin ohjannut muun muassa tv-sarjan Pertsan ja Kilun uudet seikkailut (2000), ja jotain Pertsan ja Kilun seikkailuista muistuttavaa on Lomasankareissakin, nyt aurinkoisiin Välimeren maisemiin siirrettynä – seikka joka ei varmasti haitannut sen enempää ohjaajaa kuin näyttelijöitäkään. Idean filmata Välimeren maisemissa Vartia sai Pertsan ja Kilun seikkailujen kuvaustauolla ollessaan lomalla Kreikan saaristossa vuosituhannen vaihteessa. Vartia alkoi kehitellä elokuvaa, joka sijoittuisi juuri noihin maisemiin, ja esitteli ajatuksen Yellow Filmsin tuottajille Jarkko Hentulalle ja Olli Haikalle.

Nelisen vuotta sitten ohjaajasta alkoi tuntua, että aika on kypsä siirtyä filmaamaan sinisen ja kirkkaan meren äärelle Kreikkaan, jossa Vartia on työskennellyt viime vuosina muun muassa tv-sarjan parissa.

Pertsaa ja Kilua tehdessä tuli mieleeni, että kunpa tällaisen kunnon seikkailukertomuksen pääsisi tekemään vähän valoisampiin olosuhteisiin sinisen meren äärelle. Siitä tuli tavallaan haave, ja aloin määrätietoisesti kehittää ajatusta.

Tiukka prässi nuorille näyttelijöille

Elokuvaprojekti toteutettiin suomalais-kreikkalaisena yhteistyönä, joka ohjaajan mukaan toimi jouhevasti. Työkielenä oli englanti. Roolituksesta vastasi ohjaaja itse.

Vartia kertoo koekuvanneensa jokaisen rooliin pyrkijän viimeisen kymmenen ehdokkaan joukosta itse. Näyttelijöistä Laura Malmivaara oli ohjaajalle entuudestaan tuttu, sen sijaan Nuutti Konttinen (tuttu Muutoksii-elokuvasta) tuli koekuvausten kautta. Vartia kertoo, että roolia varten tehtiin kolme koekuvauskierrosta, ja Konttinen pysyi mukana jokaisella.

Ihan tiukan prässin kundille laitoin. Kun nuoria näyttelijöitä tai lapsia haetaan rooliin, niin täytyy pystyä löytämään rooliin sopiva ja riittävän lahjakas tyyppi, mutta samaan aikaan pitää pystyä arvioimaan jaksaako nuori kuvausrääkin. Jos homma muuttuu yhtäkkiä väsyttäväksi tai tylsäksi, niin sittenhän se ei onnistu. Aikuisen ammattinäyttelijän ja nuoren lahjakkuuden ero on, että aikuinen tekee sitä työkseen ja on joka tapauksessa ohjeistettavissa. Nuoriin täytyy käyttää vähän erilaisia konsteja, ja castingvaihe on ihan ensiarvoisen tärkeä.

Elokuvaa varhaisnuorille

Varhaisteineille ei Suomessa juurikaan tehdä elokuvia, samoin koko perheen elokuvat ovat harvinaistuneet. Lomasankarit on suunnattu juuri näille kohderyhmille, joten sille saattaa olla kysyntää eli oma markkinarakonsa.

Kohderyhmä jolle elokuva tehtiin on se, jolle sen alunperin suunnittelin. Matkalla oli kyllä aika lailla spekulaatioita sekä tuotanto- että levitysyhtiön toimesta, että mihin elokuva fokusoidaan. Suomessa tehdään tänä päivänä lastenelokuvia, mutta ei varhaisnuorille, mikä tekee haasteelliseksi kohderyhmän tavoittamisen. Mutta kyllä tämä on varhaisnuorille ja samaan aikaan koko perheelle suunnattu leffa.

En ole ohjaajana tietenkään taktisesti miettinyt, onko aika juuri nyt kypsä tämän tekemiseen. Aika oli minulle kypsä, ja onnistuin saamaan tähän tuotantoyhtiöt molemmista maista mukaan. Monelta olen kyllä kuullut, että tämä tuli nyt oikeaan aikaan, joten voihan olla, että tälle onkin tilaus. Ja leffa itsehän on ajaton. Toivon, että tästä tulisi klassikkoleffa, jota voitaisiin pyörittää vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä. Tapahtumathan eivät ole sellaisia, että ne muuttuisivat vuosien saatossa.

Pertsan ja Kilun jäljillä

Nuoremmille katsojille kirjailija Väinö Riikkilän nuortenkirjojen hahmot Pertsa ja Kilu eivät enää välttämättä sano mitään, mutta monille keski-ikäisille television orjille Pertsan ja Kilun kesäiset seikkailut ovat tuttuja jo lapsuudesta, siksi usein televisiossa näytettiin Yleisradion tuottamia filmatisointeja kirjoista. Pertsa ja Kilu olivat hyvin itsenäisiä poikaviikareita, jotka omistivat omalla työllä hankituilla rahoilla ostetun oman veneen, jolla saivat seilata omin päin aikuisten valvovan katseen ulottumattomissa. Toimeliaat sällit joutuivat usein kahnauksiin roistojen, kuten Mankin (legendaarinen Veijo Pasanen) ja jalokivivaras Miljoona-Blinkin (Tenho Saurén) kanssa. Sen enempää Lomasankarit-elokuvan juonikuvioita paljastamatta voisi melkein todeta, että tässähän on kyseessä Pertsa ja Kilu Kreikan merellä.

Kertoessani pääosaa näyttelevälle Nuutti Konttiselle tästä Pertsa ja Kilu -taustastani ja että elokuva on vähän tällainen Pertsa ja Kilu -muunnelma, niin Nuuttihan ei tiennyt, mikä on Pertsa ja Kilu. Nykypäivän nuoriso ei sitä brändiä ehkä edes sillä tavalla tiedä, mutta kyllä se minulle on sitä samaa sarjaa, nykyajan keinoin toteutettuna. Lomasankareissa on moderniin elämänmenoon liittyviä asioita, kuten kännyköitä ja nettiä, mutta se on samalla tavalla klassinen seikkailuleffa, mitä Pertsa ja Kilukin on.

Sankarin matka eli kepeästi kipeistäkin aiheista

Joseph Campbellin popularisoiman tarinakaavan mukaan myyttinen sankari joutuu tehtävää suorittaessaan kohtaamaan vaaroja ja haasteita sekä voittamaan omat pelkonsa eli ylittämään itsensä. Tätä klassista kaavaa ei myöskään Lomasankareissa rikota. Sen päähenkilöksi nousevalla Tonilla (Nuutti Konttinen) on taustallaan traumaattinen kokemus sekä asema uusioperheen lapsena, jolla on yhtäkkiä kaksi uutta veljeä ja uusi äiti. Huolimatta kepeästä ja viihdyttävästä luonteestaan nuorille suunnattuna seikkailuelokuvana ei Lomasankarit peittele vaikeitakaan aiheita, kuten uusperheen ongelmallista muotoutumista.

Toni on ulkopuolinen, hänellä on sopeutumisvaikeuksia ja luottamuspulaa, hän on vähän sellainen nuori kapinallinen. Ainoa keino, jolla Toni selviytyy ongelmista ja pelastaa tytön, johon on rakastunut, on luottamuksen rakentaminen velipuoliinsa. Tämä on tavallaan kunnialaulu ystävyydelle ja luottamuksen rakentamiselle. Se on tässä pääteemana taustalla, seikkailu on se kehys, johon tarina on sijoitettu. Suurta viihdettä suurelle yleisölle vahvalla sisällöllisellä sanomalla ja tematiikalla.

Vakavistakin teemoista huolimatta mennään siis kuitenkin viihde edellä, yleisön ikäkoostumus ja lajityyppi mielessä pitäen. Taavi Vartia kertoo halunneensa käsitellä vakavampia aiheita raikkaasti ja värikkäästi.

Voisihan tätä aihetta ihan yhtä hyvin käsitellä räntäsateessa Jakomäen lähiössä ja seurata angstinuoren edesottamuksia, mutta silloin puhuttaisiin eri lajityypistä vaikka tematiikka olisi sama. Tässä on yritetty valon, värin ja elämän riemun kautta päästä onnelliseen lopputulemaan.

Nämä ovat valintakysymyksiä. Jos tehdään seikkailuelokuvaa, jossa lyhyesti sanottuna tyttö joutuu pulaan ja täytyy pelastaa seikkailun kautta, niin se on valinta seikkailuelokuvan tekemiselle. Taustalla ja ikään kuin moottorina, joka käynnistää tapahtumasarjoja, on uusioperheasetelma, joka myös luo päähenkilöön syvyyttä ja samaistumispintaa sekä lisää ymmärrystä, että miksi päähenkilö käyttäytyy niin kuin tekee.

Jotta klassinen seikkailuelokuva voisi olla onnistunut, niin ainahan siellä täytyy olla vahva ja syvä tematiikka taustalla. Lomasankarit on mielestäni hyvin tanakka kertomus siitä, kuinka omat pelot täytyy pystyä voittamaan tavoitteisiin päästäkseen.

Lue myös