Viiden päivän sota kotikatsomo

Tilasin itselleni tämän Renny Harlinin tuoreen sotaelokuvan sen Suomen teatteriensi-illan aikoihin, jolloin sen sai jo muutamalla eurolla brittiläisestä nettikaupasta. Viiden päivän sota ei siis juurikaan maailmalla menestynyt vaikka se esimerkiksi arvioitiin kaikissa tärkeimmissä amerikkalaisissa päivälehdissä. Miksi näin?

Nuori brittinäyttelijä Rupert Friend esittää Venäjän ja Georgian vuoden 2008 viiden päivän sodasta raportoivaa sotakirjeenvaihtaja Thomasia, joka kameramiehensä (Richard Coyle) kanssa saa tallennettua venäläisten sotarikoksia ja joka tämän jälkeen pyrkii raadollisen ja groteskin hävityksen keskellä saamaan tallenteen lähetettyä tiedotusvälineille. Matkan varrella Thomas tapaa nuoren georgialaistytön (Emmanuelle Chriqui), jota hän myös yrittää suojella – kameran muistikortin ohella.

Viiden päivän sota on taattua Harlinia sikäli, että hänen tuotantoaan tuntevat tietävät, mitä saavat: näyttäviä räjähdyksiä ja jopa yllättävänkin graafisia sotakohtauksia, osin käsivarakameralla kuvattuna autenttisuuden lisäämiseksi. Varsinkin elokuvan alku on vakuuttavaa työtä ja yllätyksellinenkin ainakin, mitä tulee elokuvan markkinointiarvoltaan suurimpaan tähteen, joka ei ole kukaan yllä mainituista.

Andy Garcia ja Val Kilmer ovat jo parhaat päivänsä nähneitä himmenneitä Hollywood-tähtiä, joiden kulta-aika sijoittui 1990-luvulle. Kilmer, joka esittää niin ikään sotakuvaajaa, todistaa olemuksellaan ja rennolla otteella rooliinsa, että näin onkin. Garcia sen sijaan onnistuu erinomaisesti Georgian presidenttinä Mikheil Saakašvilinä, jonka epätoivo kasvaa toivottoman ylivoiman edessä. Tahattoman komiikan puolelle hän ei onneksi kuitenkaan tulkinnassaan mene. Viiden päivän sodan mielenkiintoisin rooli on kuitenkin Mikko Nousiaisella, jonka kasakkapalkkasoturi Daniil on todella hyytävä ja sodan inhimillisestä puolesta täysin välinpitämätön murhaaja. Kyseessä on suomalaisittain iso rooli Hollywood-elokuvassa.

Viiden päivän sodan ilmestyttyä sitä arvosteltiin täysin yksipuoliseksi kuvaukseksi Georgian ja Venäjän sodasta, jossa venäläiset esitetään murhaavina barbaareina ja georgialaiset länteen päin haluavina vapaustaistelijoina. Tämä varmasti vaikutti elokuvan suosioon, asioilla kun tuppaa olemaan kaksi puolta eikä georgialaisten itsensä tekemistä sotarikoksista esimerkiksi mainita sanallakaan. Eikä varmaan elokuvan markkinointiinkaan juuri Suomen ulkopuolella ollut varoja eikä haluja. Kaikesta huolimatta kohtuullisen ammattimainen työnäyte Harlinilta, tutuin Suomi-viittauksin.