12 Rounds valkokangas

Renny Harlin ei ole enää vuosiin saanut Hollywoodissa kunnollisia käsikirjoituksia ohjattavakseen eikä onnistunut tekemään edes leipälajissaan, toimintaelokuvan saralla, mitään mieleenpainuvaa. Ei ole nytkään, ja asiain laidasta kertonee jo sekin, että 12 Roundsia mainostetaan lausahduksella "From the director of Die Hard 2 and the producer of Speed".

Niinpä. Lähes kahdenkymmenen vuoden takainen Die Hard 2:ko (1990) se sitten Hollywoodin poikamme tunnetuimmaksi ohjaukseksi ja isoimmaksi yleisöhitiksi on jäänyt? Niinpä hyvinkin, ja huonolta näyttää suuren maailman filmibisneksessä b-ohjaajaksi jumiutuneen Harlinin tilanne myös vanhassa kotimaassa, kun miehen hartaasti vaalima Mannerheim-elokuvaprojekti ei millään pääse alkua pidemmälle.

Jo mainituista Die Harderista ja Speedistä (1994) – muun muassa – kuvastoaan ja kliseisiä juonenkäänteitään lainaileva 12 Rounds on raskassoutuinen tusinatoimintafilmi, josta puuttuu pilkettä silmäkulmasta. Ryppyotsaisesti toteutettu elokuva yrittää olla vakavasti otettava action-trilleri, mutta eihän kulahtaneen kaavamaisesta ja täysin ennakoitavasta yhden miehen sodasta ylivoimaiselta tuntuvaa "criminal mastermindia" vastaan sellaista saada.

Tarinantapaisen yksinäinen sankari on aluksi aivan tavallinen neworleansilainen partiopoliisi, joka onnistuu sattumalta nappaamaan vaarallisen suurrikollisen (Aidan Gillen) huippukoulutettujen agenttien edestä. Pidätyksen tuoksinassa roiston lemmitty saa surmansa, ja tästä suivaantuneena rikollinen sosiopaatti kidnappaa vankilasta paettuaan kunnon poliisimiehen suloisen vaimon. Pelastaakseen rakkaansa rehdin miehen on lähdettävä mukaan kieroakin kieromman rosmon ohjailemaan kahdentoista tehtävän kissa–hiiri-leikkiin.

Yhdentekevää sisältöä kai kompensoimaan tarkoitettu kikkailu nopeilla leikkauksilla ja ympäriinsä viuhtovalla kameralla on sekin jo kerrassaan menneen talven lumia ysärivuosilta. Hengästyttävän jännäritunnelman sijaan moiset konstit tuppaavat pidemmän päälle lähinnä vain ärsyttämään. Ilman suomalaissyntyistä ohjaajaansa elokuva olisi epäilemättä mennytkin meillä suoraan dvd-levitykseen teatterikierroksen sijaan. Ja sinne liukuhihnarypistys olisi myös joutanut.

Show-painitalli WWE:n tuottama 12 Rounds on Harlinille annettu tilaustyö, jonka tarkoitus on nimenomaan edistää vapaapainija John Cenan viihdeuraa painikehän ulkopuolella. Kirveellä veistetylle kivikasvolle, enemmän jäyhänä jököttäjänä kuin näyttelijänä kunnostautuvalle Cenalle räätälöity tähtivälinefilmi on nätisti sanottuna perinteinen vanhan koulukunnan toimintaraina, jonka teon Renny taitaa mutta johon hän ei ole saanut lisättyä mitään tuoreelta tuntuvaa, kiinnostavaa tai omaperäistä.

Ellei nyt sitten "omaksi" lasketa Harlinin tavaramerkiksi muodostuneita Suomi-viitteitä, jotka nekin ovat tätä nykyä kovin noloja iänikuisine Suomen lippu -motiiveineen tai, kuten tässä tapauksessa, ohjaajan ex-heilaan viittaavine Satu-nimisine veneineen. Suorastaan tahdittomaksi heretään 12 Roundsiin upotetussa dialogin pätkässä, jossa terroristien sun muiden rikollisten toivotaan menevän vaikka Helsinkiin sen sijaan, että mellastavat jo ennestäänkin kovia kokeneessa New Orleansissa. Onpas katkeran kuuloista.