Intialainen ystävä
Mohammed Abdul Karim (1863–1909), islaminuskoinen sairaala-apulaisen poika Intiasta eli elämän, joka oli kuin romaanista. Tai elokuvasta, joka tehtiin 108 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Englannin kuningatar Viktorian (1819–1901) hallintokauden 50-vuotisjuhlien aikaan Abdul Karim kollegoineen lähetettiin Intiasta hovin palvelukseen vuoden ajaksi. Viktoria tykästyi äidillisesti Abduliin ja piti tämän luonaan lopulta kuolemaansa asti eli 14 vuotta. Abdul sai arvonimiä, maalahjoituksia ja ritarikunnan komentajajäsenyyden sekä päätyi Viktorian läheiseksi. Hän sopeutui opportunistisesti luksuselämään ja sai arvonimen Munshi, opettaja. Hoviväki otti tästä nokkiinsa, mutta ei uskaltanut Viktorian eläessä tehdä mitään. Tämän kuoltua aatelisten kosto oli välitön ja Abdul karkotettiin takaisin Intiaan, jossa hän muutamaa vuotta myöhemmin kuoli.
Ainesosat onnistuneelle elokuvalle ovat olemassa eikä keitosta hämmentävä kokenut kokki petä. Ohjaaja Stephen Frearsin pitkä ura jatkuu lyhytelokuvat mukaan luettuna jo kuudetta vuosikymmentä. Frearsilla on kuninkaallisten sielunelämästä vankkoja näyttöjä kuten Oscar-voittaja The Queen (2006).
Vaikka The Queen oli vakava draama, niin Frears on ollut parhaimmillaan henkilödraamoissa, joissa on mukana ripaus lämminhenkistä, jopa komediallista otetta, ja juuri sellainen Victoria & Abdul on. Ohjaajan ote on hienovarainen ja varma, mutta ei koskaan osoitteleva tai ylidramatisoiva. Kuvaus on kaunista ja ylöspano on autenttista. Kohtauksia on kuvattu aidoissa kartanoissa ja puvustus tukee tarinan kaarta. Kokonaisuus on ansiokas, hillitty ja hallittu.
Judi Dench on esittänyt Viktoriaa aiemminkin vuoden 1997 elokuvassa Mrs. Brown. Kokemus roolihahmosta ja kahden vuosikymmenen aikaväli ovat syventäneet Denchin tulkintaa ja nyanssien tajua entisestään. Ailahtelevasta terveydestä kärsivä yli 80-vuotias Dench kykenee samaistumaan samanikäiseen, hauraaseen mutta henkisesti äärettömän vahvaan Viktoriaan. Dench tavoittaa vanhassa Viktoriassa myös jotain siitä nuoresta naisesta, joka Viktoria oli hallintokautensa alussa ja joka on ollut viime aikoina esillä BBC:n televisiosarjan Victorian myötä. Vaikka Denchin tulkinta on huomattavan väkevä, niin Viktorian kaltaisesta persoonasta riittää varmasti ammennettavaa vielä monesta näkökulmasta.
Denchin sekä sivuosissa olevien veteraanien, kuten Michael Gambonin ja Eddie Izzardin rinnalla näytteleminen ei ole lähtökohtaisesti helppo paikka nuoremmalle näyttelijälle, varsinkin kun Abdulin roolin uskottavuudesta ja karismasta riippuu pitkälti koko tarinan dynamiikka ja henkilökemia. Onhan elokuvan nimi loppujen lopuksi Victoria & Abdul, ei pelkkä Victoria. Intialainen Ali Fazal onnistuu kuitenkin mainiosti Abdulin roolissa. Fazal on luonteva, sympaattinen ja ilmaisussaan yhtä aikaa sekä innostunut että hermostunut, mikä sopii näyttelijälle, joka on tehnyt valtaosan rooleistaan Intiassa ja joka on roolihahmonsa tavoin poissa mukavuusalueeltaan.
Kaksikon yhteispeli kannattelee vivahteikkaasti koko elokuvaa. Viktoria on etiketin vastaisesti epämuodollinen, jopa äidillinen samalla kun Abdul rohkaistuu yhä avoimemmaksi. Näyttelijöiden elekieli muistuttaa kuitenkin siitä, että Viktorian ja Abdulin suhde on ja tulee aina olemaan vahvasti alisteinen. Viktoria on miljardin ihmisen suvereeni hallitsija ja Abdul on hänen uskottunsa vain hänen tahdostaan. Tätä ei yritetäkään häivyttää, eikä elokuva yritä anakronistisesti väittää erikoista ystävyyttä nykypäivän tasaveroisten ystävyyksien kaltaiseksi.
Erot ja aikakausien muutokset ovat ilmeisiä, mutta Victoria & Abdul ei alleviivaa niitä eikä aliarvioi katsojien omaa käsityskykyä. Historiallisesta tarinasta voi tehdä kontrastien myötä tulkintoja siitä, onko todellinen hyväksyntä tänä päivänäkään mahdollista muuta kuin oman luokan, oman etnisen ryhmän, oman viitekehyksen tai oman sosiaalisen kuplan ulkopuolella. Abdul ei hyväksynyt englantilaista kulttuuria vaikka siitä kaiken irti ottikin, eikä sallinut huntuun verhotun vaimonsa tulla osaksi uuden asuinmaansa yhteisöä. Vastaavasti yläluokan yhteisö ei suvainnut Abdulia kuin hallitsijansa oikusta ja heti tilanteen muututtua Abdul sai painua sinne, missä pippuri kasvaa. Suvaitsevaisuus on oikullinen termi, ja se voi olla kaukana aidosta hyväksynnästä.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Jumanji: Welcome to the Jungle
Hyvin rytmitetty teos on sekä viihdyttävä seikkailu että kekseliäs katsaus muuttuviin virtuaalisiin identiteetteihin.
Edellinen: Vielä pienen hetken vierelläsi
Kuolemasta kertova lyhytdokumentti täynnä lämpöä, toivoa ja viisautta.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta