Näkymättömiä ihmisiä

Stephen Frearsin uutukainen Dirty Pretty Things kertoo Lontoon alamaailmasta, laittomien siirtolaisten, nälkäpalkkaisten keikkatyöläisten, rikollisten ja prostituoitujen hallitsemasta todellisuudesta. Elokuva jatkaakin Frearsin nousujohteista uraa ja tuo mieleen häivähdyksiä ohjaajan 1980-luvun tuotannosta. Jäljet johtavat osittain myös pari vuotta sitten ilmestyneeseen työläiskuvaukseen Liam. Suomessa Dirty Pretty Things sai kantaesityksensä Espoon Ciné -elokuvafestivaaleilla elokuussa.

© 2003 Miramax FilmsKeskushenkilönä on omaa menneisyyttään pakeneva nigerialaissyntyinen Okwe (Chiwetel Ejiofor), joka elääkseen ajaa taksia ja valvoo öisin hotellin vastaanotossa. Saamansa lääkärinkoulutuksen turvin hän auttaa pulaan joutuneita tovereitaan - sairaalaan kun ei karkotuksen uhan vuoksi voi mennä. Alamaailmassa kirjaimellisesti kaikki on kaupan ja varsinkin laittomat siirtolaiset tekevät lähes mitä tahansa saadakseen väärennetyn passin. Okwe tuntuu välillä jaksavan eteenpäin ainoastaan lujan tahtonsa ja piristeiden voimalla. Näennäisen lohduton ja karu elämä muuttuu Okwen osalta painajaiseksi, kun hän eräänä yönä avaa hotellihuoneen tukkeutuneen vessan ja lattialle tulvahtaa verilammikon kera irtileikattu ihmissydän. Psykologisesti oivallisesti ladattu tarina jatkuu tästä eteenpäin sysimustan sävyisenä. Katsojaa piinaava jännitys pidetään juuri sopivan tiukkana aina loppuratkaisuun asti.

© 2003 Miramax FilmsNäyttelijäkaarti on ihailtavan ammattitaitoista ja jokainen yksilö tuntuu täyttävän hyvin paikkansa melko mutkikkaassa juonikuviossa. Tunnetuimmaksi nousee itseoikeutetusti Amélien viehättävän mustasilmäinen Audrey Tautou. Lontoon miljöökuvaus on hyvin tarinalle uskollista, keskustan turistinähtävyyksien sijaan tarjolle laitetaan laitakaupungin törkyisiä kujia ja ränsistyneitä rakennuksia. Elokuva tuo jälleen elävästi mieleen kuinka likainen ja nukkavieru paikka Lontoo pahimmillaan on. Ahdistavan perustunnelman kuvioon kuuluu, että suuri osa tapahtumista sijoittuu ajallisesti keskiyön jälkeisille hyytäville tunneille. Tapahtumien keskuspaikkana toimiva hotellikin tuo mieleen lähinnä sokkeloisen kummitustalon.

Lievästä epätasaisuudestaan ja hieman kömpelöstä lopustaan huolimatta Dirty Pretty Things tarjoaa mustanpuhuvaa ja yhteiskuntakriittistä brittiläistä laatudraamaa. Elokuva on kokonaisuudessaan melko hätkähdyttävä kunnianosoitus kaikille länsimaissa eläville kolmannen maailman siirtolaisille, noille näkymättömille ihmisille jotka siivoavat suurkaupunkien roskat, pesevät pyykit ja ajavat takseja. Frears ei suoranaisesti yritä alleviivaten tuoda esiin yhteiskunnassa vallitsevia epäoikeudenmukaisuuksia, hän ainoastaan kuvailee tapahtumat mahdollisimman vähäeleisesti mutta rehellisesti.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,4 / 7 henkilöä