Dirty Pretty Things kotikatsomo

Brittiläinen Stephen Frears on tasaisesti ohjannut astetta keskivertoa kiinnostavampia elokuvia rapakon molemmin puolin saavuttamatta kuitenkaan suurta menestystä. Jo pitkän uran tehneen Frearsin viimeisimmistä ohjaustöistä on itselleni parhaiten mieleen jäänyt katoavaan länteen sijoittuva kahden miehen ystävyystarina The Hi-Lo Country (1998).

Frearsilla on niin kyky luoda mielenkiintoisia henkilöhahmoja kuin ohjata näyttelijänsä tekemään hahmoista todellisia ja samaistuttavia. Tämä inhimillinen vire on useimmiten tarinan ja koko elokuvan muiden kontaktipintojen yläpuolella. Näin on myös kehutussa Dirty Pretty Thingsissa. Eläviksi ja todellisiksi kirjoitetut henkilöhahmot kasvavat osaavissa tulkinnoissa puhutteleviksi esimerkeiksi ihmisyyden kohtalosta inhimillisyytensä menettäneessä yhteiskunnassa. Hahmojensa ulkopuolella elokuvan kontaktipinta ympärilleen on kuitenkin liian vähäinen, jotta sitä voisi pitää varteenotettavana vallitsevien yhteiskuntarakenteiden kritiikkinä. Tämä valitettavasti nakertaa muutoin kiitettävän elokuvan perusteita.

Chiwetel Ejiofor näyttelee ilmiömäisellä roolisuorituksella Okwea, Lontoossa laittomasti asustelevaa afrikkalaista siirtolaista, joka päivisin ajaa taksia ja istuu öisin hotellin vastaanotossa. Välillä hän käy nukkumassa ja laittamassa ruokaa hotellin siivoojana työskentelevän turkkilaisen turvapaikkapaikanhakijan Senayn (Audrey Tautou) luona. Eräänä yönä Okwe löytää hotellin huoneen vessanpöntöstä ihmisen sydämen. Tapahtuma ei jätä häntä rauhaan.

Elokuvan jännityselementit ovat näennäisiä ja varsinkin lopun ratkaisut vesittävät tarinan vakuuttavuutta niin jännityksen kuin draamankin kannalta. Yhteiskunnan rakenteiden osalta siirtolaisuuden käsittely jää yhtä pinnalliseksi ja stereotyyppisen vaivaannuttavaksi kuin elokuvan maahanmuuttoviraston poliisit. Pelastavana elementtinä ovat kuitenkin näyttelijät ja erityisesti Chiwetel Ejiofor, joka luo Okwesta uskottavasti menneisyytensä kanssa kamppailevan ja vilpittömästi hyveellisen miehen. Valitettavasti lopussa tarinaan askarrellut selitykset Okwen menneisyydestä vievät pohjaa Ejioforin loistavasti rakentamalta henkilöhahmolta.

Dirty Pretty Thingsin suurin arvo on siinä, miten se käsittelee siirtolaisia oman kulttuurinsa suhteen itsenäisinä yksilöinä. Länsimaissa on tapana nähdä ja käsitellä siirtolaisia oudon kulttuurinsa marionetteina, joilla ei ole omaa tahtoa saati ajattelua, vaan he toimivat yksioikoisesti kulttuurinsa saneleman mallin mukaan. Elokuva suistaa raiteiltaan tätä kaavamaista ajattelua asettamalla hahmonsa tilanteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin, joissa he toimivat inhimillisesti yksilövalintojen kautta vailla kulttuurinsa leimaamia pakkoliikkeitä. Tämä henkilöhahmoista kumpuava inhimillisyyden sanoma on niin merkittävä ylimielisessä ja inhimillistä arvotyhjiötä potevassa länsimaailmassa, että elokuvalle antaa huomattavaa arvoa puutteistaan huolimatta.