Jumanji: Welcome to the Jungle kotikatsomo

Kun puhutaan elokuvasta, jossa joukko koululaisia joutuu jälki-istuntoa viettämään ja porukka sisältää niin teiniprinsessan, nörtin, outolinnun kuin urheilijaöykkärin, niin yleensä silloin puhutaan John Hughesin ikonisesta The Breakfast Clubista (1985). Kun teinit sinkoutuvat muinaisen pelikonsolin kautta videopelimaailmaan niin silloin puhutaan jatko-osasta vuoden 1995 seikkailuelokuvalle Jumanji.

Alkuperäinen Jumanji oli Robin Williamsin karismaan ja senaikaisiin, nyt jo vanhentuneisiin huippuefekteihin nojaava yllätyshitti. Rakenteellisesti Jumanji oli melko sekavaa ja keskinkertaista mekastusta, jota piti kasassa vain Williamsin vetovoima sekä kiehtova perusidea lautapelistä, joka imaisi sitä pelaavat lapset pelimaailmaan sisälle. Samannimiseen kirjaan perustuva elokuva teki kuitenkin hyvää jälkeä lippuluukuilla ja poiki sekä lyhytikäisen piirrossarjan, tietokonepelin että asiaankuuluvasti myös lautapelin. Samalla kaavalla ei silti rahastettu heti, ja idea jatko-osasta jäi muhimaan yli kahdeksi vuosikymmeneksi.

Jumanji: Welcome to the Jungle on toteutustavaltaan tavallista kekseliäämpi ja kunnianhimoisempi jatko-osa, sillä se ei takerru lainkaan alkuperäisen elokuvan hahmoihin tai edes formaattiin eikä yritä toistaa samaa uudestaan. Sen sijaan se nappaa mainion perusidean ja soveltaa sitä uudella tavalla. Samalla se nyökkää sen verran kunnianosoitukseksi alkuperäiselle Jumanji-viidakkomaailmalle, että se on jatko-osa, ei reboot, remake, re-imagining eikä mikään muukaan re-jokin.

Breakfast Clubista härskisti ja anteeksi pyytelemättä napattu alkuasetelma toimii hyvänä lähtökohtana varsinaiselle tarinalle, jossa neljä teiniä päätyy videopeliviidakkoon täysin erilaisina avatar-hahmoina. Kauniista teinitytöstä tulee ylipainoinen partainen professori (Jack Black), hintelästä nörtistä tulee lihaksikas voimamies (Dwayne Johnson), ujosta seinäruususta seksikäs toimintasankaritar (Karen Gillan) ja urheilijasankarista heikko apulainen (Kevin Hart). Hyvä roolitus on lähtökohta sekä komiikalle että vakavammille teemoille ihmisiin kohdistuvista odotuksista.

Nykypäivän internet- ja some-yhteisöissä virtuaalimaailmat ja keinotekoiset julkiset imagot ovat pitkään olleet arkea. Elokuva onnistuu käsittelemään reaalimaailman ja nettimaailmojen välisiä ristiriitaisuuksia, valheellisuuksia ja rakenteita hauskalla ja kekseliäällä tavalla. Harvan nettiprofiili vastaa sellaisenaan todellisuutta, ja vaikka valheelliset identiteetit voivat olla myös vaarallisia, niin parhaimmillaan anonyymi, itse rakennettu virtuaali-identiteetti voi olla myös vapauttava tai voimaannuttava. Tietoverkoissa voi olla asiantuntija tai arvostettu yhteisön jäsen ilman, että oma ikä, sukupuoli tai muu tekijä vaikuttaa asiaan.

Jumanji: Welcome to the Jungle hyödyntää myös kekseliäästi ja komediallisesti tietokone- ja konsolipelien narratiivia ja mekanismeja. Toiminta- ja seikkailuelokuvien usein älyttömät konventiot ja kliseiset action-kohtaukset voivat olla pelin antamia haasteita, joten niitä voi vapaammin hyödyntää ilman tarvetta väkinäiseen realismiin. Ei pelissä tarvitse selittää, miksi joukko nahka-asuisia moottoripyöräilijöitä hyökkää kimppuun keskellä viidakkoa. Samoin jos pelihahmolla on erikoisominaisuutena vaikkapa taistelutanssi tai loppumattomasti tavaroita sisältävä reppu, se on osa pelimekaniikkaa, myös valkokankaalla.

Varsinaiset peleihin perustuvat elokuvat ovat yksi toisensa jälkeen olleet epäonnistuneita kalkkunoita, yhtään kelvollista pelituntuman valkokankaalle siirtävää elokuvaa ei ole vielä tehty. Sen sijaan Jumanji: Welcome to the Jungle, joka ei perustu oikeaan peliin mutta joka hyödyntää niiden traditioita, on onnistunut, viihdyttävä ja hyvin rytmitetty pelielokuva. Se ei sorru liialliseen ironiaan mutta vinkkaa metatasolla katsojille silmää samalla, kun se käsittelee ihmisten ryhmädynamiikkaa sekä reaalimaailmassa että nettimaailmassa.

Jumanji: Welcome to the Jungle ylitti sekä siihen kohdistuneet odotukset että edeltäjänsä suosion ja takoi lippuluukuilla liki miljardin dollarin tulot. Seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa 22 vuotta, vaan jatkoa seuraa jo joulukuussa 2019. Toivon mukaan se ei kadota fokustaan ja inhimillisiä tekijöitä entistä suurieleisemmän menon alle.