Unbroken kotikatsomo

Henkilökeskeinen tositarina on haasteellinen lähtökohta elokuvalle. Useimmat elämäkertaelokuvat ovat kuvitettuja muistokirjoituksia, jotka valikoidusti näyttävät sen, mitä henkilöstä halutaan muistettavan. Kyse on suuren yleisön elokuvista, joissa taiteen kautta tehtävä henkilön ristiriitaisuuksien avaaminen jää toissijaiseksi. Määritelmä soveltuu useimpiin Hollywoodissa tehtyihin henkilökuviin, eikä Unbroken – Murtumaton ole poikkeus.

Universal osti Louis Zamperinin tarinan filmioikeudet jo 1950-luvulla. Elokuva tehtiin vasta puolivuosisataa myöhemmin, kun Zamperinin elämästä kertovasta kirjasta oli tullut bestseller.

Zamperinin tarina on kertomisen arvoinen ja suorastaan alleviivaa kliseetä "totuus on tarua ihmeellisempää". Zamperini oli lupaava pitkänmatkan juoksija ja säväytti nuorukaisena vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa. Seuraavat olympialaiset peruttiin alkaneen sodan takia ja Zamperini meni vapaaehtoisena armeijaan, ilmavoimiin pommittajaksi.

Etsintälennolla Zamperinin kone teki pakkolaskun Tyyneen valtamereen ja Zamperini virui kahden muun miehistön jäsenen kanssa pelastuslautalla puolitoista kuukautta kohtalonaan päätyä japanilaisten sotavangiksi. Kohtelu oli vankileireillä kovaa, mutta Zamperini selviytyi koettelemuksista.

Urheilu-ura oli mennyttä ja sodan jälkeen Zamperini kärsi posttraumaattisesta stressistä ja alkoi juoda. Hän tuli kuitenkin uskoon, antoi anteeksi häntä kaltoin kohdelleille japanilaisille ja ryhtyi hyväntekijäksi. Uskomattoman elämän elänyt mies kuoli 97-vuotiaana vuonna 2014.

Laura Hillenbrandin kirjaan perustuvaa elokuvaa ovat olleet käsikirjoittamassa Coenin veljekset ja ohjauksesta ja tuottamisesta on vastannut Angelina Jolie. Unbroken ei ole tavanomaisin elämäkertaelokuva, sillä se keskittyy Zamperinin sodan aikaisiin koettelemuksiin ja lähinnä sivuaa miehen nuoruutta ja lupaavaa urheilijauraa. Rajaus on ymmärrettävä elokuvakerronnan rajoitteet ja dramatiikan tarpeet huomioiden, mutta samalla on jätetty sivuun se, mikä olisi ollut tärkeintä. Eli Zamperinin elämän merkityksellisyys ja millaiseksi ihmiseksi Zamperini koettelemustensa kautta kasvoi.

Unbrokenin suurin ongelma on, ettei se kerro päähenkilöstään juuri mitään. Kyse on komeasti kuvitetusta elokuvasta, joka kertoo sodan raadollisuudesta yhden henkilötarinan kautta. Kuvasto ja näkökulmat ovat tismalleen samoja kuin lukuisissa muissa aiemmissa sotavanki-tematiikkaa käsitelleissä elokuvissa. Zamperinin kaltaisen päähenkilön kautta avautuvien psyykeen näkökulmien potentiaali jätetään elokuvassa käyttämättä. Raakuudet ja kärsimykset ovat ilmeisiä ja ne tuodaan elokuvassa korostetun näkyviksi, mutta niitä kokeva ja niistä ennen kaikkea selviytyvä ihminen jätetään toissijaiseksi.

Dvd- ja blu-ray-julkaisujen lisämateriaalit tarjoavat harvoin mitään mainitsemisen arvoista, mutta Unbrokenin kohdalla lisämateriaaleihin sisällytetty puolen tunnin dokumentti The Real Louis Zamperini on katsomisen arvoinen. Vaikka kyse on kohdehenkilöään jalustalle nostavasta puhuvien päiden dokumentista, kertoo puolituntinen enemmän ja koskettavammin Zamperinista kuin lähes kaksi ja puolituntinen elokuva.

Toisin kuin elokuva dokumentti avaa Zamperinia ihmisenä, joksi hän koettelemustensa kautta muotoutui. Zamperinin sodan jälkeinen elämä antaa hänen koettelemuksilleen sen laajemman merkityksen, mitä elokuvan olisi taiteena pitänyt tuoda esille. Uskomattomia selviytymistarinoita riittää joka sodasta ja tragediasta. Kenenkään koettelemuksia lainkaan vähättelemättä niiden merkitys rajoittuu usein kuitenkin vain yksilötarinoihin. Zamperinin tarinassa olisi ollut ulottuvuus laajempiin teemoihin anteeksiannosta hyvän tekemiseen. Ja nämä teemat olisivat edelleen äärimmäisen tärkeitä. Unbrokenissa ne on jätetty sivuun uskomattoman selviytymistarinan tieltä.