Rentun Ruusu kotikatsomo

Timo Koivusalon tammikuussa 2001 ensi-iltansa saanut Irwin Goodman -elämäkertaelokuva Rentun ruusu on ollut vuoden suosituin kotimainen elokuva teattereissa ja vielä suurempi joukko saanee sen silmilleen pukinkontista, semminkin kun elokuvan video- ja dvd-versioiden kauppoihin tulo on saanut tuekseen laajan valomainoskampanjan. Mikäpäs siinä, kun Päätalostakin jo aika jätti, on nyt suurten ikäluokkien aika heittäytyä nostalgiseksi. Ja jos rahaa vielä jää, on levykaupoissa tarjolla myös remasteroidut cd-versiot Irwinin lp-levyistä joululevyä tietenkään unohtamatta.

Rentun ruusun suosion suurimpana syynä on varmasti itsensä Antti Hammarbergin eli iskelmälaulaja Irwin Goodmanin aikoinaan nauttima harras ja pitkäkestoinen kansansuosio. Irwin oli huipulla suurimman osan neljännesvuosisataisesta urastaan, kun taas toisen kestosuosikin, Olavi Virran, jota on pelätty ja toivottu seuraavaksi elämänkertaelokuvan kohteeksi, huippusuosio kesti aikoinaan vain kymmenisen vuotta.

Timo Koivusalon tapa tehdä kuvauskohteestaan eräänlaista elokuvallista näköispatsasta Rentun ruusussa on tuttu juttu jo hänen edellisestä Kulkuri & Joutsen -elokuvastaan. Elokuva keskittyy Irwinin uran alkupuoleen, 60-luvun lopun optimistiseen tunnelmaan, johon Irwinin uransa alkupuolella lauluihinsa itse tekemät epäsuomalaisen duurivoittoiset, usein mestarilliset sävellykset mainiosti sopivat. Irwinin hyvin kansanomaiseen tähtikuvaan nähden elokuvan konstailematon kerrontatyyli kieltämättä on perusteltu. Markku Pölösen Baddingin tyylinen painottaminen sisäisen maailman kuvaukseen ei tässä tapauksessa ehkä toimisi tai ei ainakaan olisi suuren yleisön mieleen. Dramaattisen kaaren puuttuminen, asioiden esittäminen melko irrallisina peräkkäisinä kohtauksina voidaan nähdä heikkouden sijaan jopa maailmankatsomuksellisena kommenttina, sillä mitäpä yhtenäistä kertomusta ihmisen elämä oikeasti sisältäisikään. Elokuvan kertojana itsenään esiintyvä Irwinin laulujen sanoittaja, manageri ja pitkäaikainen ystävä Vexi Salmi toteaa: "Joo en minä ainakaan tiedä, mitä tää elämä on. Täällä vaan juostaan jonkun perässä, jota kukaan ei oikein pysty sanomaan, mitä se on."

Näköispatsaskin on toki syntynyt valintojen kautta, Rentun ruusun valinta on painottaa Irwinin ja Vexi Salmen ystävyyttä, heidän suhteensa kuvaaminen on itse asiassa elokuvan kohteena enemmän kuin Irwin ja hänen uransa sisänsä. Tämä selittää myös sitä, että Irwinin uran viimeiset vuosikymmenet, jolloin miesten kanssakäyminen oli vähäisempää tai ainakin seesteisempää, on elokuvassa sivuutettu niin nopeasti. Irwiniä ja Vexiä esittävät Martti Suosalo ja Ilkka Koivula onnistuvatkin nimenomaan henkilöhahmojensa keskinäisen suhteen nyanssien kuvauksessa, vaikka hahmojen yksittäiset maneerit väliin vähän itsetarkoituksellisilta tuntuvatkin. Toisaalta esittämällä 70-luku muutamalla sisäkuvalla on vältytty laajamittaisemmalta haisaapasrekvisiitan hankkimiselta, onhan 60-luvun psykedeelisiin vaateparsiin ja muissa tekstiileihin kieltämättä panostettu.

Rentun ruusu on elokuva, joka joka tapauksessa on parempi tehtynä kuin tekemättömänä. Elokuvan läpitunkeva sentimentaalisuus sopii kyllä sankarivainajan muisteluun. Silti joulupukin toivelistalle kannattaisi laittaa myös Yrjö Tähtelän mainio komedia Topralli (1966), jossa Irwin esiintyy omana rentona itsenään aivan uransa alkunosteessa.

ks. ensi-ilta & haastattelu