Viimeinen laulu
Kansantaiteilija Timo Koivusalon elokuva kollegastaan Irwin Goodmanista (14.9.1943-14.1.1991) saa ensi-iltansa sopivasti lähes täsmälleen Irwinin kuoleman kymmenvuotispäivänä. Se on aidolla lämmöllä tehty kunnianosoitus, johon on valitettavasti eksynyt sekavaa laahaavuutta. Antti Hammarbergistä tuli supersuosittu Irwin samoihin aikoihin, kun Kulkurissa & Joutsenessa kuvattu Rautavaara-Helismaa-aikakausi päättyi. Rentun ruusu jatkaa myös tyylillisesti ja temaattisesti siitä, mihin Kulkurissa& Joutsenessa jäätiin.
Rentun ruusu alkaa kuolemansairaan Irwinin viimeisistä hetkistä Neuvostoliiton tullissa. Seuraa paluu lapsuuteen, ensikohtaamiseen Vexi Salmen kanssa. Miesten välinen ystävyys ja Irwinin ura käydään läpi kutakuinkin kronologisesti: nuoruusvuodet Saksassa, nopea nousu tähtiin, laskusuhdanteet ja uudet nousut. Naisten ja viinan kanssa pelehtiminen on näyttävästi esillä.
Elokuva on vähintään yhtä paljon Vexi Salmen kuin Irwinin tarina. Käsikirjoitus on Koivusalon sekä Salmen käsialaa perustuen Salmen muisteluteoksiin Siniset mokkakengät ja Mikä laulaen tulee. Ilkka Koivulan mainion sutki Salmi saa aikaa kankaalla lähes yhtä paljon kuin Martti Suosalon Irwin. Lisäksi oikea Vexi pistäytyy muutamassa haastattelukohtauksessa jutustelemassa kaljatuopin takaa möreitä. Salmi on parivaljakon ovela kauppamies ja selviytyjä. Irwin on edesvastuuton, holtiton ja hyväsydäminen.
Rentun ruusu onkin sekoitus buddy-elokuvan ja viime vuosina Suomessa yleistyneiden muusikonrenttujen legendaarisia vaiheita kertaavien filmien kaavoja. Siksi Rentun ruusu on kovin ennalta arvattava. Kulkurin & Joutsenen lisäksi mieleen nousevat jatkuvasti Markku Pölösen Badding sekä Claes Olsonin ja M.A. Nummisen Unto Mononen -elokuva Satumaa. Tilannetta pahentaa Koivusalon rajallinen kyky rakentaa draamaa. Irwinin elämänkaarta ajatellen elokuva on pahasti etupainoinen. Kerronta puuroutuu Irwinin nuoruusvuosina monesti niin pahoin, että ehdin jo epäillä filmikelojen menneen väärään järjestykseen. Mukaan on otettu monia tarinan kannalta turhia kohtauksia. Kun reilun tunnin kohdalla viimein päästään 70-luvun puolelle, tulee elokuvalle kiire harppoa yli vuosien kohti surullista finaaliaan.
Joka tapauksessa Koivusalo on osannut valita filmiinsä kelpo näyttelijöitä. Naisten osat eivät ole kovin suuria tässä tarinoista miehisimmässä, joten äijät miehittävät palkintopallin. Esko Nikkari on reteänä rekkakuskina tuttuun tapaansa yliveto - rehjuisen ulkokuoren alta aistii sydämistä lämpimimmän. Sairaan kauniissa maailmassa ja Bad Luck Lovessa roistoillut Ilkka Koivula osoittaa pärjäävänsä rehellisenäkin kelminä. Martti Suosalo on uskottava Irwin, vaikka jotkut vahvan maskin takaa honotetuista puhemaneerista kuulostavat pikkaisen ulkokohtaisilta.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 6 henkilöä
Seuraava:
Red Planet - punainen planeetta
Arvostelu elokuvasta Red Planet / Red Planet - punainen planeetta.
Edellinen: Vertical Limit
Arvostelu elokuvasta Vertical Limit.