Pako New Yorkista kotikatsomo

Elokuvan tulkinta elää ajassa. John Carpenterin Pako New Yorkista on tästä hyvä esimerkki. Valmistuessaan Reaganin ajan Amerikan alkutaipaleella elokuva otti selkeästi kantaa yksilönoikeuksia polkevaan vallankäyttöön ja onnettomaan presidenttiin. Kritisoinnin kohteena ollut asetelma ei ole juuri muuttunut. Päinvastoin, Pako New Yorkista on sisällöltään entistäkin ajankohtaisempi.

World Trade Centerin kaksoistorneja ja Manhattania kohti kiitävä Air Force One on saanut kokonaan uuden merkityksen syyskuun yhdennetoista jälkeen. Carpenterin tarinassa presidentin koneen syöksevät maahan Amerikan kansallisen vapautusrintaman sotilaat imperialistisen maan sorrettujen nimissä. Vaikka konetta ei torneihin räjäytetäkään, niin asetelman sekä marionetin roolissa toimivan naurettavan presidentin profetia on kaiultaan varsin kolkko.

Manhattan on muutettu isoksi vankilaksi, jonne maan rikolliset sullotaan. Tarkoin vartioidulta vankilasaarelta ei ole poispääsyä. Palkittua ex-sotilasta Snake Plisskeniä (Kurt Russell) ollaan pankkiryöstöstä tuomittuna viemässä lohduttomalle saarelle, mutta hänet värvätäänkin pelastamaan lentokoneen maahansyöksyssä rikollisten käsiin joutunut presidentti.

Pako New Yorkista on luettavissa samaan postapokalyptisten elokuvien sarjaan George Millerin Mad Maxien kanssa. Huonon politiikan seurauksena yhteiskunnan järjestys on ajautumassa anarkiaan. Järjestys on ylläpidettävissä enää tiukoin poliisitoimin. Tarinan keskushenkilönä on moraaliltaan kyseenalainen sankarihahmo, jonka kyky erottaa hyvä pahasta on lopulta ihmisyyden kannalta olennaisin, kuten Sergio Leonen tai Clint Eastwoodin westerneissä.

John Carpenterin uralla Pako New Yorkista sijoittuu hänen tunnustetuimmalle luomiskaudelleen, jonka voi katsoa alkaneen vuoden 1976 toimintaklassikosta Hyökkäys poliisiasemalle ja päättyvän vuoden 1982 The Thingiin. Ohjaajan selkein ansio on ollut toiminnallisen ilmaisun yhdistäminen tunnelmaa vahvasti luovaan yksinkertaiseen musiikkiin, mistä Halloween on ehkä tunnetuin esimerkki.

Toimintaelokuvan historiassa Pako New Yorkista on merkittävä sikälikin, että se oli yksi ensimmäisiä teoksia, joihin käsikirjoitettiin tietoisesti lakonista huumoria, mistä sittemmin on tullut toimintaelokuvan riippakivi. Russellin kivikasvoiltaan veistelemät repliikit ovat linjassa elokuvan ankean atmosfäärin kanssa ja tukevat tiukkaa kokonaisuutta tyystin toisin kuin myöhempien muskelimaukkojen onelinerit.

Jos elokuvan sisältö on kestänyt poikkeuksellisen hyvin aikaa, tai ollut aikaansa edellä, niin samaa voi sanoa myös toteutuksesta. On suorastaan ihailtavaa, miten kekseliäästi ja tyylikkäästi elokuvan tehosteet ja lavasteet on laadittu suhteutettuna omana aikanaankin varsin pieneen, runsaan viiden miljoonan dollarin, tuotantobudjettiinsa. Kekseliäisyys ja innovatiiviset ratkaisut olivat arvossaan ennen arkipäiväistynyttä digitaalitekniikkaa. Fyysisen toiminnan läsnäolo on aivan toista kuin bluescreenien edessä pelleiltäessä, mistä Carpenterin itsensä käsialaa oleva Pako L.A.:sta on valitettava esimerkki. Hädin tuskin camp-arvoa omaava rip off vei viimeisenkin uskottavuuden entisen toimintataiturin kyvyistä ja itsekritiikistä.

Pako New Yorkista on Yhdysvalloissa julkaistu kahden levyn special editionina. Suomessa on tyytyminen yhden levyn karvalakkiversioon. Kuvan ja äänen laatu ovat kohdallaan, mutta lisämateriaaleihin ei ole mahtunut mukaan kuin 15-minuuttinen haastatteludokumentti, jossa tuottaja Debra Hill ja ohjaaja Carpenter kertovat elokuvan teko- ja tuotantovaiheista. Kiinnostavaa sekin vähä.