Ghosts of Mars kotikatsomo

Mars-planeettaan kohdistunut yleinen mielenkiinto on uusien luotainlentojen saatossa elänyt noususuhdannetta jo viimeisen viiden vuoden ajan. Punaiselle planeetalle sijoittuvia elokuvia on myös julkaistu poikkeuksellisen paljon, mutta niiden taso on ollut masentavan huono. Tuoreempana muistissa lienee Brian De Palman kalkkuna Mission to Mars. John Carpenterin Ghosts of Mars ei juurikaan paranna nykyisten Mars-elokuvien ala-arvoista laatuluokitusta.

Lyhykäisyydessään Ghosts of Mars kertoo punaista planeettaa asuttavien ihmisten ja uudelleen henkiin heränneiden marsilaisten välisestä konfliktista, jonka keskeisenä tapahtumapaikkana on syrjäinen kaivoskolonna. Paikalle lähetetyn turvallisuuspalvelun partion on määrä tuoda pidätetty rikollinen Desolation Williams (Ice Cube) viranomaisten eteen tuomittavaksi. Käykin ilmi, että kolonna on tuhottu ja osa asukkaista on joutunut outojen riivaajien valtaan. Aavikkomyrskyn saartama partio aloittaa yhdessä selleistään vapautettujen vankien kanssa epätoivoisen eloonjäämistaistelun.

Ghost of Mars on selvästi Carpenterin varhaisen klassikon Hyökkäys poliisiasemalle uudelleenfilmatisointi. Mukaan on lätkäisty myös runsaasti piirteitä muista tunnetuista kauhuelokuvista, joista mainittakoon ennen muuta Raimin Evil Dead sekä Romeron Elävien kuolleiden yö. Kokonaisuus jää kuitenkin kauaksi toivotusta, kun pastissimainen tasapainoilu jää lievästi sanottuna aika tavalla puolitiehen. Erityisesti loppupuolen pari viimeistä kohtausta ovat niin camp-henkisiä, että jää ihan ihmettelemään onko Carpenter todella yrittänyt parodioida itseään.

Näyttelijäkaarti ei juuri hyviin roolisuorituksiin yllä. Luutnantti Melanie Ballardia esittävä Natasha Henstridge (Peto 1 & 2) on ilmeettömän ja jäykän oloinen. Lähinnä rap-artistina tunnetun Ice Cuben näyttelijälahjakkuudet ovat puolestaan tasan nolla. Sinällään mustaan nahkatakkiin sonnustautuneen lihamuurin toikkarointia on ihan hauska seurata. Uutta pontta uralleen saanut Pam Grier (Jackie Brown) tekee aika turhan esiintymisen partion lyhytikäisenä johtajana. Liekö hänkin ollut mukana pelkästään rahasta. Dialogit ovat pääasiassa aika kliseisiä ja helposti arvattavia. Maskiasuiset riivatut marsilaiset puolestaan lähinnä huvittavat hillittömällä uhoamisellaan ja mölinällään. Riivattujen johtajakin on kuin psykopaattinen versio Gene Simmonsista.

Carpenterin itsensä säveltämä musiikki on tavallisesti tuonut halpoihin ja yksinkertaisiinkin kohtauksiin riittävää elävyyttä ja jännitettä. Tällä kertaa Carpenterin luoma äänimaailma ei ikävä kyllä toimi ihan odotetulla tavalla. Muutamaan sähäkkää efektiä lukuun ottamatta musiikki jää lähinnä tavanomaisen teknohumpan puolelle. Toisaalta mukaan on saatu myös, nyt jo ilmeisesti nimensä vaihtaneen speed metal -kuninkaan Anthraxin kolkkoa tykitystä, joka paikoitellen toimii ihan mukavasti.

Pienen budjetin kauhuelokuvilla maineensa luoneen John Carpenterin kädenjälki on ollut aika tylsistynyttä 1980-luvun lopusta lähtien. Jotenkin hänen yksinkertaistettu ohjaustapansa ei tunnu oikein toimivan, vaikka hänen ammattitaitoaan tuskin käy kieltäminen. Kaikesta kritiikistä huolimatta on sanottava, että elokuvalla on myös omat hetkensä ja varsinkin alussa tarina vaikuttaa ihan lupaavalta. Tietyt toimintaosuudet ovat ihan näyttävän oloisia ja elokuvan miljööt taidokkaasti rakennettuja. Sääli vain, että hyvistä piirteistään huolimatta Ghost of Mars ei pidä otteessaan enää ensimmäisen puolen tunnin jälkeen.