Hyökkäys poliisiasemalle kotikatsomo

Kulttiohjaaja John Carpenterin varhaisin tuotanto on jäänyt hänen uransa alkuvaiheen nimekkäimpien teosten, Halloweenin (1978), The Fogin (1980), Escape from New Yorkin 1981) ja The Thingin (1982), varjoon. Carpenterin esikoispitkäelokuva oli Avaruusseikkailu 2001:n jalanjäljillä tehty scifi-komedia Dark Star, jota oli käsikirjoittamassa itse Dan O’Bannon, lukuisten myöhempien scifi-elokuvien, kuten Alienin, arvostettu käsikirjoittaja. Carpenterin uralla Dark Staria seurannut Hyökkäys poliisiasemalle viitoittikin sitten jo selkeästi ohjaajan elokuvallisen suuntauksen. Tyyli oli suoraviivaista, tehokasta ja periksi antamattoman anteeksipyytelemätöntä.

Hyökkäys poliisiasemalle on pieni ja yksinkertainen elokuva. Tarina on urbaani mukaelma Rio Bravosta. Jengit pitävät pelottavaa otetta Los Angelesissa. Suljettavalle poliisiasemalle pakenee jengiläisen tappanut mies ja koko syrjäinen asema joutuu väkivaltaisen piirityksen kohteeksi. Carpenter lietsoo yksioikoisen tarinansa valtavaan vimmaan rujon tehokkaalla kuvakerronnalla ja tunnelmaa uskomattomasti nostavalla musiikillaan. Kokonaisuutena Hyökkäys poliisiasemalle lukeutuukin 1970-luvun merkittävimpiin toimintaelokuvan klassikoihin Sam Peckinpah’n Pakotien (The Getaway, 1972) rinnalla.

Pari vuosikymmentä takaperin toimintaelokuvat edustivat muutoinkin kokonaisvaltaisesti eheämpää ja toimivampaa lajityyppiä kuin nykyiset lajitoverinsa. Pöyristyttävän älyttömät juonet, ainaiset potkunyrkkeilyt ja romutetut autot ovat nykyaikana vieneet elokuvien tähtikasvojen lisäksi pohjan pois puhtaalta toiminnalta. 70-luvun yksinkertaiset ja kaunistelemattomat toimintaelokuvat ovat auttamattomasti jo historiaa.

Suomessa Hyökkäys poliisiasemalle joutui ensi-illassaan sensuurin saksimaksi ja videolain myötä elokuva katosi myös vuokraamoiden hyllyiltä. Nykyräiskintään suhteutettuna graafinen väkivalta elokuvassa on erittäin vähäistä, mutta tunnelma sitäkin piinaavampi. Ilmeisesti jäätelöautolla tapahtunut alakouluikäisen tytön suoraviivainen ampuminen on ollut holhoaville tahoille erityisen liikaa. Eikä sinänsä ihme, sillä yhtä kylmää kohtausta saa elokuvahistoriasta hakea. Carpenter toteaa itse kommenttiraidalla kyseisen kohtauksen jälkeen: "Definitely not a Disney-movie… but we just killed a little Disney-girl."

Dvd:lle nyt julkaistu versio on digitaalisesti remasteroitu ja leikkaamaton. Kuvan ja monoäänen laatu ovat kohtuullisia. Varsinaista lisämateriaalia levyllä ei ole tarjolla, mutta tällaisen unohdetun klassikon uusintajulkaisun ollessa kyseessä oheismateriaalista ei niinkään ole väliä, sillä tärkeintä on, että elokuva on tuotu uudelleen markkinoille.

Hyökkäys poliisiasemalle edustaa tehokkainta Carpenteria sekä on huikea osoitus nuoren ohjaajan poikkeuksellisesta kyvykkyydestä ja audiovisuaalisesta hahmotuskyvystä. Valitettavasti vanhoilla päivillään miehen tekemisistä on tullut vain hailakka varjo vuosien takaisista mestaritöistä.

Aikansa kivenkovasta toimintaelokuvan filosofiasta kertonee jotakin tämä kuolemaantuomitun vangin, Napoleon Wilsonin (Darwin Joston), heitto kohtauksessa, jossa ei ole piirun vertaakaan keventävää huumoria mukana: "In my situation, days are like women - each one’s so damn precious, but they all end up leaving you."

DVD / kuva: 16:9 Widecreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital Mono; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); special features: Director’s Biography ja Director’s Commentary.