Rauhaa ja rakkautta pikkulännessä
Thomas Vinterberg ja Lars von Trier loivat aikoinaan elokuvanteon oudoimpiin kuuluvat dogma-säännöt. Niitä miehet toteuttivat elokuviensa, kuten Vinterberg Festenin (1998) ja von Trier Idioottien (1998) muodossa. Von Trierin myöhemmissä teoksissa sääntöihin nojailtiin vielä suunnan antajina, Vinterbergin edellisessä ei sitäkään. Kymmenen vuotta myöhemmin miehet ovat taas kimpassa, eikä dogmasta ole tietoakaan. Vain pieni, kaunis ja länkkärivaikutteinen Dear Wendy, jonka Vinterberg von Trierin käsikirjoituksesta ohjasi.
Dear Wendyn tarina on ilahduttavan epätavallinen jo alkujaan. Pikkukaupungissa elävät luuseri-nuoret kokevat ahdistusta ja apatiaa. Ratkaisuksi ja "sosiaaliseksi kokeeksi" teiniviisikko päätyy perustamaan asekerhon, "Dandyt", jossa aseisiin suhtaudutaan hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Tappamisen välikappaleen sijasta ase merkitsee näille pasifistinuorille uskollista kumppania, kulttuurihistoriallista reliikkiä ja keinoa löytää sankari itsestään. Dandyilyyn kaikkein tunteikkaimmin uppoutuu ryhmän johtohahmo Dick (Jamie Bell), joka päätyy rakastumaan aseeseensa Wendyyn. Vaan rauhanomaisenkin aseellisuuden takana seisoo aina ihmisyys.
Myönnettävä on, että tyylillisesti von Trierin kädenjälki näkyy elokuvassa vahvana. Ympäristönä toimii jälleen kerran (Tanskaan rakennettu) amerikkalainen pikkukaupunki, jonka ahdistava ilmapiiri onkin elokuvalle elintärkeää. Olosuhteiden muutokset näkyvät juuri tilan muutoksena ja haltuun ottamisena. Muidenkin von Trierin tuotannosta hyvin tunnistettavien piirteiden läheisyys on herättänyt Dear Wendyn suhteen kysymyksiä siitä, onko sen tarkoituksena ollut moralisoida Yhdysvaltojen aseiden kyllästämää kulttuuria. Itse tekijät ovat kieltäneet kaiken, korostaen pyrkineensä teemoillaan tavoittelemaan lähinnä yleisempiä ja symbolisempia tasoja.
Pintaa ei tarvitsekaan paljon raaputtaa löytääkseen elokuvasta pohdintoja esimerkiksi vallankäytöstä. Mitä tapahtuu, kun syvään rakentuneita valtarakenteita aletaan haastaa? Entä kuinka todellisuudessa määritellään hyvä, paha, laillisuus, oikeus ja muut western-kliseet? Iso pyssy on valtaa, mutta myös pelkoa. Ja ne, joilla on isoimmat pyssyt... Niin. Aseet toimivat Wendyssä myös viehättävästi ihmisyyden tarkastelun välineenä. Tästä esimerkkinä itse Wendy, jonka ulkomuoto muuttuu jatkuvasti siihen kohdistuvien tunteiden myötä.
Dear Wendyn ansioksi saattaa hyvänä päivänä riittää sen piristävä omaperäisyys ja musta huumori. Myös onnistunut The Zombiesin musiikki suoraan rauhanaktivismin kulta-ajoilta korostaa hienolla tavalla elokuvan pasifistisia ristiriitoja. Vinterbergin oma visio luoda elokuvastaan erityisesti nuorten ihmisten kasvukertomus voisi olla tarinallisesti Wendyn vahvin puoli, koskettavathan teemat ideologioiden ohella myös mm. aikuisten uhmaamista ja rakkauden vaikeutta. Kahden suuren kunnianhimon yhteentörmäys on ollut elokuvalle ilmeisesti kuitenkin liikaa, sillä lupaavan pohjustuksen jälkeen Wendy villiintyy raiteiltaan.
Rakenteeltaan elokuva jakautuukin selkeästi kahteen osaan: pohdiskelevaan alkuun ja ryminäloppuun. Lopun kriittisissä ratkaisun hetkissä elokuva tuntuukin lähinnä pelästyvän omia sanomiaan, ja vetää varmuuden vuoksi kaiken överiksi. Samalla hukataan myös suuri osa Wendyn omaperäisyydestä. Tekijätiimin ja nuorten näyttelijöiden ollessa näin laadukkaita voisi elokuva olla Wendyistä parhain. Ehkä epäreilua, mutta Dear Wendy tuottaakin pettymyksen juuri siksi, ettei se ole.
Pikkuelokuvaksi Wendy-dvd tarjoaa yllättävän pätevää lisämateriaalia. Perinteinen making of -dokumentti "Letters To Wendy", kuten myös ohjaajan ja käsikirjoittajan yhteishaastattelu ovat molemmat laadukkaita ja valaisevia. Esiin kannattaa kaivaa myös hieno teaser, joka antaa elokuvalle kiinnostavaa lisäperspektiiviä. Levyllä on näiden lisäksi viisi poistettua kohtausta, jotka tosin lähinnä vakuuttavat katsojan lopullisen leikkauksen onnistuneisuudesta. Wendyn ainut loppuun asti aukoitta pitävä linja, visuaalisuus, pätee myös dvd:n suhteen. Levyllä kaikki on superdandya, valikoista lähtien.
Seuraava:
Little Trip to Heaven, A
Arvostelu elokuvasta Little Trip to Heaven, A.
Edellinen: Säämies
Arvostelu elokuvasta Weather Man, The / Säämies.