Säämies kotikatsomo

Jos ei mitään muuta, niin ainakin Säämies laittaa miettimään minkälaista arvostusta meteorologit nauttivat? Ivailun ja vitsien kohteena he ainakin ovat enemmän kuin uutisankkurit, ja jopa enemmän kuin urheilutoimittajat. Aivan liian usein juuri heitä syytetään huonosta säästä, ihan kuin se olisi heidän vikansa. Nicolas Cagen esittämän Dave Spritzin kohtalo on vielä kovempi. Hän ei edes ole meteorologi, vaan hänen tehtäväkseen jää lukea millainen sää huomenna on. Työ on liian helppoa, että siitä tuntisi ylpeyttä. Kaiken kruunaa vielä se, että television katsojatkin tuntuvat tajuavan tämän.

Nicolas Cage näyttelee jälleen kerran hienosti elämän edessä hämmentynyttä miestä. Aiempi, samankaltainen näyte keski-ikäisen miehen tuskasta nähtiin Martin Scorsesen elokuvassa Bringing Out The Dead (1999). Jossain mielessä Scorsesen mestariteos Taksikuski (1976) tulee mieleen tästä Gore Verbinskin ohjauksesta, vaikka Spritz ei Travis Bickleksi muutukaan. Joka tapauksessa Säämies on esimerkki siitä, kuinka vaarallisin olento maan päällä on keski-ikäinen, valkoinen mies.

Spritz on itseensä turhautunut mies, jonka isä (loistavan aneeminen Michael Caine) on Nobel-palkittu toimittaja ja kirjailija. Siitä on huono laittaa paremmaksi. Epätoivoisesti Spritz yrittää saada isänsä hyväksynnän ja kun tätä ei tahdo tulla, miehen epätoivo syvenee. Pirtelöitä sataa kadulla niskaan ja ex-vaimollakin on uusi mies. Lapset ovat ihan hukassa ja töissä selviää ihan liian helpolla. Potentiaalia miehellä olisi kuitenkin vaikka mihin ja suuret odotukset painavat mieltä, mutta vuosien varrella unelmat ovat kaikonneet arjen myötä.

Miehen tuska on ehtymätön lähde niin kirjallisuudessa kuin elokuvassakin. Naiset välillä yrittävät, mutta eivät pääse lähellekään tässä uikuttamisessa. Tästä materiaalin paljoudesta johtuen ei pitäisi olla ongelmaa samaistumisen kanssa. Toisin on tämän elokuvan kanssa. Travis Bickleä tuli ikävä kun katseli itsesäälissä rypevää, hyvin toimeentulevaa Dave Spritziä. Bickle oli enemmän olosuhteiden ja oman mielenterveytensä uhri, kun taas Spritz on vain itsekeskeinen.

Hyvin toimeen tulevan miehen ongelmat ovat kuitenkin aihe, josta ainakin amerikkalaiset tuntuvat pitävän. Osoituksena siitä on muun muassa eräs viime vuosien yliarvostetuimmista elokuvista, Sam Mendesin American Beauty (1999). Kun mies huomaa, ettei hän pystykään saavuttamaan amerikkalaista unelmaa, ovat ratkaisut tähän tosiasiaan yllättävän pinnallisia.

Ekstroissa sentään riittää, sillä making of -lyhytdokumentteja on melkein jokaisesta elokuvan tekemisen vaiheesta.