Karkkikauppa. Nyt.

Näin Ilmestyskirjan ensimmäisen kerran videolta noin kolmekymmentä vuotta sitten, ensimmäisen kerran kankaalta vuonna 2001, kun päivitetty Redux-versio sai ensi-iltansa Suomessa. Nyt kolmen levyn bluray-boksi on uusi Coppolan mestariteoksen kokemisen virstanpylväs. Kutakuinkin täydellisin mahdollinen painos kotiteattereihin kaikilla herkuilla, joista tärkeimmät luonnollisesti vuoden 1979 originaali- ja Redux-versio (nyt molemmat alkuperäisessä kuvasuhteessa) sekä dokumentti Pimeyden sydämet: elokuvatekijän Ilmestyskirja (1991), jonka julkaisua onkin jo ehditty hartaasti odottaa.

Apocalypse NowIlmestyskirja Nyt on käsitelty tämänkin julkaisun puitteissa useaan otteeseen. Hehkutussäätö kaakossa. Ei syyttä ja yritänkin välttää superlatiivimölyä, ja kuitenkin samaan virkkeeseen totean kuin pakon edessä, että makuasiat olkoon makuasioita, mutta kyseessä on yksi elokuvahistorian merkittävimmistä ja merkityksellisimmistä elokuvista koskaan. Miksi? Koska se on Vietnam", kuten Coppola toteaa haastattelussa Cannesissa vuonna 1979.

"Se on Vietnam" tarkoittaa mielentilaa, joka elää ja voi hyvin. Ilmestyskirja Nyt on pelottava elokuva etenkin siinä mielessä, että sen ajankohtaisuus vain kasvaa koko ajan. Irak, Afganistan ja monet muut levottomat kolkat ovat edelleen silkkaa Vietnamia", jonka pääosaa näyttelee amerikkalainen sotilasteollinen koneisto.

Apocalypse NowIlmestyskirjan henkistä taustaa populaarielokuvassa valaisee taas osuvasti John Miliuksen loppujen lopuksi ilmiselvä havainto kätilöistä, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen ja monen muun aikalaisen tajunnassa, kun he synnyttivät Ilmestyskirjan käsikirjoitusta. Ja ne kätilöt olivat Tohtori Outolempi (1964) ja Hurja joukko (1969). Tekee järkeä.

Ilmestyskirja valmistui Hollywoodin murrosvaiheessa, jolloin 1970-luvun raju, vallankumouksellinen kultakausi alkoi vedellä viimeisiään tehden tietä huippusuositulle infantiiliviihteelle, jonka kapellimestareina toimivat George Lucas ja Steven Spielberg. Kapina katosi populaarielokuvasta, mutta jäi onneksi elämään monessa merkkiteoksessa, joiden asenne jaksaa edelleen hämmästyttää. Ilmestyskirja Nyt on tämän eliitin ehdotonta kärkeä.

Apocalypse NowNetin viisastelupalstoilla käydään vieläkin kädenvääntöä Ilmestyskirjan kahden version paremmuudesta. Itse hypetän Redux-versiota, vaikka rehellisesti on todettava, että Coppolalle Ilmestyskirjan päivitys oli myös paikkaamista, mikä on sinänsä taisteluväsymyksenä ymmärrettävää, koska Ilmestyskirjan originaaliversion jälkituotanto kesti vuosia. Kuten Pimeyden sydämet -dokumentti paljastaa Coppola oli kuvauspaikalla raivoisan pettynyt Redux-versioon lisätyn niin sanotun Ranskalainen plantaasi" -jakson tunnelmiin. Myös surffihullun everstiluutnantti Kilgoren edesottamuksista oli karsittu monta kohtausta, joiden poisjättämistä originaaliversiosta Robert Duvall kritisoi voimakkaasti aikoinaan saamatta Coppolalta koskaan selitystä. Redux-versioon ne sittemmin ilmestyivät, mikä tekikin Kilgoresta entistäkin herkullisemman ja ristiriitaisemman hahmon. Esimerkkejä riittäisi lisääkin, mutta en halua spoilata tutkimusretkeä.

Dokumenttielokuva Pimeyden sydämet on lähes yhtä kiehtova kuin Coppolan elokuva. Se valottaa hienosti spektaakkelimaisen ja pitkän kuvausprosessin satoa, jossa hulluus ja luova hulluus kukkivat joka suuntaan. Itse asiassa koko Ilmestyskirjan synty oli sellaisten sattumien, onnettomuuksien, onnien onnettomuudessa ja ristiriitaisuuksien summa, josta on lähes mahdoton vääntää minkäänlaista rautalankaa.

Kuvausten aikana Coppola kirjoitti jatkuvasti skenaariota uusiksi milloin Miliuksen alkuperäiskäsikirjoitukseen liittyvien näkemyserojen ja puutteiden vuoksi ja milloin vaan siitä käytännön syystä, että hurrikaani oli pistänyt lavasteet tuhannen palasiksi. Ja kun Brando ja Hopper saapuivat pelipaikalle todelliset nyhjää tyhjästä improvisaatiokekkerit vasta alkoivatkin.

Apocalypse NowDokumenttia katsoessa suorastaan hengästyy siitä, millainen ihme se oli, että elokuva ylipäätään valmistui. Ehkä Coppolalla oli enkelit apuna ja yksi sellainen taisi olla Vittorio Storaro, kuvaaja jumalten armosta. Kuvaavaa onkin, miten Coppola kertoo italiaa ja huonoa englantia solkenaan höpöttäneen Vittorion kävelleen jokaisesta kuvauspäivästä tahrattoman puhtaana valkoisessa asussaan muiden muistuttaessa kuraista ja rapaista sikalaumaa. Enkeli tai ei, ylimaallisen upeaa työtä ja enemmän kuin Oscarin arvoista Storaro tekikin.

Mutta miksi olen originaaliin verrattuna astetta enemmän menettänyt sieluni Reduxille? Jo 1979-versiossa ihastuin amerikkalaiselle elokuvalle tyystin epätyypilliseen harhailuun ja ristiriitaisuuksien ehtymättömään koriin sekä Willardin hahmoon, joka ei ollut millään muotoa toimintasankari, vaan paljon enemmän eurooppalaiselle elokuvalle ominaisempi tarkkailija, sivusta seuraaja. Redux heittää näille ominaisuuksille vain lisää löylyä rakentaen uusia, outoja episodeja kiehtovalle matkalle, jonka haluaisi vain jatkuvan ja joka saa unohtamaan päämäärän.

Apocalypse NowEi ihme, että Coppolalla oli suuria vaikeuksia kehittää Ilmestyskirjalle lopetus. Kurtzin leirin räjäyttämistä taivaan tuuliin voi ihailla nyt kakkoslevyn materiaaleissa, mutta enpä menisi sitä koskaan vaihtamaan siihen, mitä nyt on. Itse asiassa Brandon ja Coppolan Kurtz-tulkinta kirkastui vasta nyt, kun katsomiskerrat ovat toisella kymmenellä. Kurtz on mies, joka on antanut itselleen anteeksi, mitä tukee hänen kohtalonsa hiljalleen hiipuva vääjäämättömyys. Kurtz tietää tehneensä virheen itselleen jaloista periaatteista huolimatta ja hän tekee Willardin kautta itsemurhan. Kurtzin suurin tragedia on se, että määränpäässä ei olekaan mitään. Ainoa millä on merkitystä on matka. Lopussa on vain tyhjyys, jossa millään ei ole enää sijaa tai merkitystä. Sen tajuaminen on suurin kauhu.

Ilmestyskirjan pieteetillä tehty kolmen levyn boksi on filmihullulle oikea karkkikauppa, jonka parissa vierähtää aikaa, kun materiaalia riittää yli yhdeksäksi tunniksi. Kakkoslevyn pursuavilta hyllyiltä löytyy muun muassa hyllytettyjä kohtauksia, joista on joskus lukenut vain huhuja. Esimerkiksi Scott Glenin luutnantti Colbylla on alun perin ollut oikein puherooli ja Hopperin kuvaajankuvatuksenkin kohtalo selviää kuten myös miltä näyttää apinasampaani. Ilmestyskirjan tekohistorian tietopaketti on huiman kattava ja myös teknistä heruttelua kaipaava saa omansa etenkin uraauurtavan äänisuunnittelun osalta. Komea keräilijän boksi sisältää lisäksi myös hypisteltävää. En haluaisi mainostaa ja henkseleitä paukutella, mutta ilman tätä settiä omassa hyllyssä kukaan ei ole uskottava Ilmestyskirja Nyt -fani.

Apocalypse Now:

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4,8 / 8 henkilöä

Apocalypse Now Redux:

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 5 / 6 henkilöä

Hearts of Darkness: A Filmmaker's Apocalypse:

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 2 henkilöä

Lue myös