The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone kotikatsomo

On vuosi 1979. Velkainen Vatikaanin pankinjohtaja joutuu ahdingossaan kääntymään mafiapomo Michael Corleonen (Al Pacino) puoleen. Don suostuu auttamaan, mutta vastineeksi hän haluaa hallintaansa kirkon hallinnoiman kansainvälisen kiinteistöyhtiön.

Michael pitää Immobiliare-yhtiötä avaimena perheensä liiketoimintojen laillistamiseen, josta hän on unelmoinut vuosikausia. Ongelmat alkavat, kun vanhat gangsterituttavat haluavat päästä osingoille voitoista. Michael joutuu turvautumaan kovaotteisen veljenpoikansa Vincentin (Andy Garcia) apuun, mutta huolestuu, kun nuori mies alkaa tuntea vetoa Michaelin omaan Mary-tyttäreen (Sofia Coppola).

Kummisetä III sai ensi-iltansa vuonna 1990, jolloin sitä pidettiin astetta mestarillisia edeltäjiään heikompana teoksena ja seuraavien vuosien varrella sen maine tuntuu vain huonontuneen. Nyt tämä klassisen elokuvasarjan parjattu päätösosa on saanut 30-vuotispäivänsä kunniaksi tuoreen maalipinnan. Ohjaaja Francis Ford Coppola on päässyt pöyhimään vanhaa elokuvaansa, kuten hän teki jo vuosi sitten Ilmestyskirja. Nytille. Mutta toisin kuin Ilmestyskirjan kohdalla, joka oli jo ansainnut paikkansa klassikkona, oli Coppolalla Kummisetä III:a uudelleen leikatessaan – ainakin parhaassa tapauksessa – mahdollisuus oikeasti vaikuttaa sen paikkaan elokuvahistoriassa.

Jos siis oli yltiöoptimistinen. Tuskin edes tarkkana final cut -oikeuden vaalijana tunnettu Coppola lähtee kiistämään, etteikö Kummisetä III olisi jo ilmestyessään edustanut suurilta osin hänen näkemystään. Tätä väitettä tukee myös se, että elokuvan uusin versio ei sisällä mitään radikaaleja mullistuksia. Mukana ei ole esimerkiksi uusia kohtauksia, uusi versio on teatteriversiota lyhyempi.

Erään avainkohtauksen paikkaa on kuitenkin muutettu tavalla, joka parantaa juonen rytmiä merkittävästi. Aiemmin Vatikaanin pankki ja Immobiliare-yhtiö tulivat mukaan kuvioihin vasta 40 minuutin kohdalla. Elokuva alkoi Kummisetä-elokuville tuttuun tapaan juhlista, mutta pitkien hahmoesittelyjen myötä aiempaa löysemmin ja päämäärättömämmin. Nyt juoni alustetaan heti, mikä tuo tarinaan kaivattua jämäkkyyttä.

Myös trimmattu loppukohtaus on pienoinen parannus alkuperäiseen, jossa näimme alun perin Michael Corleonen ottamassa viimeiset askeleensa. Nyt Michaelin kohtalo jätetään avoimeksi, mikä jättää hänet vanhana ja katkerana vellomaan omien syntiensä kanssa, kuten on sopivaa.

Kolmas merkittävä muutos koskee elokuvan nimeä. Coppolan mukaan hän on aina mieltänyt Kummisetä-sarjan duologiaksi, ja kolmannen osan epilogiksi, koodaksi, joka päättää Michael Corleonen tarinan ja syventää edellisissä elokuvissa alkaneita teemoja vielä kerran ennen loppua. 1990 Paramount ei hyväksynyt alkuperäistä nimeä, mutta nyt 30 vuotta myöhemmin Coppola on saanut heivata järjestysnumeron ja nimetä elokuvansa The Death of Michael Corleoneksi, kuten oli tarkoitettu.

Tällä muutoksella Coppola yrittää asemoida Kummisetä III:n arvoltaan edeltäjiään jotenkin alhaisemmaksi, ylimääräiseksi elokuvaksi. Tämä kuulostaa tietysti pelkältä selittelyltä, koska Kummisetä III on leikattunakin reilusti yli kaksi tuntia pitkä. Se tuntuu ihan yhtä kokonaiselta elokuvalta kuin sitä edeltäneet elokuvatkin. Se ei vain ole yhtä hyvä.

Sittemmin ohjaajana mainetta niittäneen, vuosien varrella näyttelemisestään kohtuuttomankin parjauksen kohteeksi joutuneen Sofia Coppolan roolisuoritus ei tietenkään ole muuttunut hyväksi kohtausten hienovaraisella typistämisellä. Eniten elokuvaa vaivaa kuitenkin Robert Duvallin esittämän Tom Hagenin puute, mikä jättää Michaelin vaille tasavertaista vastaparia, jonka kanssa sparrata ajatuksia avoimesti. Sisiliaan sijoittuvat kohtaukset Michaelin ja Diane Keatonin esittämän Kayn välillä tuntuvat edelleen silkalta ajanhukalta.

Nämä ongelmat eivät ole kuitenkaan koskaan olleet perustavanlaatuisia. Kummisetä III on aina ollut toimiva elokuva, joten ehkä uusi leikkaus oli kuin olikin tarpeen, jotta kriitikot saivat tekosyyn sanoa tämän ääneen.

Coppolan tekemät hienovaraiset muutokset kiinnostanevat eniten elokuvarakenteesta kiinnostuneita, sillä ne toimivat hyvinä esimerkkeinä siitä, miten kohtausten sijoittelulla voi vaikuttaa tapahtumien painotukseen. Coppola ei kuitenkaan yritä myydä elokuvaa katsojille väärinymmärrettynä mestariteoksena. Se on mitä se on: Elokuva Michael Corleonesta, katumuksesta ja armahduksen kaipuusta. Se ei ole täysosuma, mutta se on edelleen ihan täysin kelvollinen päätös mestarilliselle elokuvasarjalle.