World War Z valkokangas

Zombielokuva World War Z on mitä ilmeisemmin saanut alkunsa Brad Pittin yrityksestä rakentaa itsensä ympärille Jason Bourne -henkistä toimintasarjaa. Yritys ei ihan lähtenyt lentoon ja tuotantohelvetissä riutuneen elokuvan loppu muun muassa kuvattiin uudestaan. Lopulta elokuva saatiin teattereihin höpöhöpöön erikoistuneen Damon Lindelofin (Lost, Prometheus) kynäilemänä ja parhaimmillaankin keskinkertaisen Marc Forsterin (Quantum of Solace, Aidosti outoa) ohjaamana.

Lähtökohtiinsa nähden elokuva alkaa mallikkaasti. YK:n kriisinhallintatehtävistä kotilieden ääreen vetäytynyt jokamies Gerry (Brad Pitt) jää perheensä kanssa jumiin liikenneruuhkaan, kun zombipandemia puhkeaa. Philadelphian kadut täyttyvät nopeista, verenhimoisista kalmoista, jotka puremillaan tappavat ja tartuttavat hetkessä liki koko ihmiskunnan. Paniikintäytteinen kuvasto on katastrofi- ja kauhuelokuvaa parhaimmasta päästä. Tietysti Brad Pitt on tässä Brad Pitt, ei jokamies, joten pian pelastaudutaan lentotukialukselle ja sännätään toimintasankarina Koreaan, Israeliin ja lopuksi vielä Walesiin.

Elokuvan pohjatekstinä toiminut Max Brooksin romaani Sukupolvi Z – Zombisodan aikakirjat on hylätty niin tyystin, ettei elokuvaa pitäisi kutsua edes samalla nimellä. Siinä missä kirja on kokoelma tehokkaita todistajalausuntoja, on elokuvaan valittu yksi keskushenkilö ja yhteiskuntakritiikin tilalle vaihdettu sekoitus toimintaa sekä pateettista perhedraamaa. Samasta syystä on elokuvassa paljon turhaa, romaanin irrallisia yksityiskohtia selittelevää dialogia. Yritykset rakentaa Soderberghin Tartunnan (2011) kaltaista tieteistrilleriä menevät pieleen, sillä zombivirus ei ole uskottava, eikä sen leviämistä henkilöhahmojen näkökulmasta kuvata lainkaan.

Mutta ei World War Z täysin kelvoton ole. Toimintakohtaukset ovat meneviä, hyvin rytmitettyjä ja sopivan mittaisia. Kauhuhiippailu tarjoaa pari säikäytystä ja kolmannen näytöksen parjattu pienimuotoisuus on oikeastaan piristävää. Tämänkin kesän Hollywood-hittejä (Iron Man 3, Man of Steel jne.) vaivaavat liian pitkät loppuäksönit, joten on välillä raikasta nähdä hillitysti paketoitu tarina. Kääntöpuolena Philadelphian ja Jerusalemin jaksojen maailmanlopun tunnelma ei tosin Walesiin asti kanna.

Koska elokuvasta ollaan rakentamassa blockbuster-trilogiaa, on paitsi teemojen myös väkivallan kanssa menty kieli keskellä suuta. Romaanin sosio- ja geopoliittisesta kritiikistä pidättäytymisen vielä miten kuten kestää, mutta zombigenressä se kieli pitäisi järsiä lähikuvissa poikki. Ainakin tähän K16-elokuvaan voi huoletta viedä kolmetoistavuotiaan. Ajatus, että nuoremmat katsojat saisivat myös enemmän irti huonosti päälleliimatusta kolmedeestä on nuorten aliarvioimista.