Quantum of Solace kotikatsomo

Quantum of Solace on Casino Royale -draaman (2006) toiminnallinen jatko-osa. Hyvin puhdasverinen toimintaelokuva. Siinä se pääpiirteissään. En tiedä, mitä ihmiset odottivat, kun 22. Bond tuli ensi-iltaan. Toisintoa edellisestä? Mutta eikö Bondin ylösnousemuksen tarkoitus ollutkin tomuttaa totuttua. Itse huokasin helpotuksesta, kun Quantum of Solace meni Marc Forsterin ohjauksessa omia polkujaan eikä jäänyt nuolemaan rääppeitä edellisen menestyksen tunkiolla. Ehkä seuraavaltakin Bond-elokuvalta on lupa odottaa edes jotain uutta.

Kannattaa myös muistaa, että Daniel Craigin Bond-kausi on palauttanut sen, että Bondeja voi pitkästä aikaa pitää ihan oikeina ja oikeilla kriteereillä arvotettuina elokuvina. Niitti tälle positiiviselle kehitykselle on Quantum of Solace, joka toimii myös dvd:llä kuin pillastuneen veturin kyyti.

Näinkin suoraviivaisen mutta taiteellisen toimintaelokuvan onnistumisen edellytys on keskushenkilön karisman kantaminen niin kokonaisuuden kannalta kuin kaikissa yksityiskohdissakin. Siinä Craig onnistuu yli Casino Royalenkin suomien odotusten. Hänen selässään Quantum of Solace pystyy muitta mutkitta haastamaan Bourne-sarjan ollen kuitenkin värikylläisempi, merkityksellisempi, ristiriitaisempi, kyynisempi, sadistisempi, taiteellisempi ja jopa muutaman asteen kovempi agenttiraina. Eivätkä termit tuore ja edelläkävijäkään ole kaukana Forsterin Bond-tuotoksesta.

Kaiken keskiössä on kuitenkin Craigin olemus ja ammattitaito. Ennen tuloaan MI6:n palvelukseen Bond on uudessa historiankirjoituksessa käynyt sotilaskoulutuksessaan läpi todella rankan mankelin. Tausta on kiinnostava ja uskottava vain ja ainoastaan Craigin fyysisyyden ja hänen tulkintansa kylmäverisyyden ansiosta. Craigin Bondin voi kakistelematta uskoa olevan entinen Special Boat Servicen operaattori, joka runnoo läpi esteiden sekä voimalla että viekkaudella ja jolle vain teot ja tulokset merkitsevät. Maine on toissijaista mutta onnistumisen kunnia on kaikki kaikessa.

Brittien erikoisjoukkojen kukkotappeluun muuten viitataan herkullisesti Casino Royalessa, kun Vesper (Eva Green) junan ravintolassa heittää herjaa entisistä SAS:n tyypeistä, joilla on hymy herkässä ja kalliit rannekellot. Ironisesti Bond selventää kellonsa merkin mutta ei viitsi korjata asiavirhettä. Hän on sysiharmaan vyöhykkeen varjosoturi, kylmä ja julma suorittaja. Tämä on viimeisimmän 007-elokuvan viesti.

Casino Royalessa lanseerattu brutaali väkivalta on Quantum of Solacessa vain koventunut. Sananmukaisesti. Toiminta on kuitenkin jo sen verran karua, että paljon kyseenalaisempana pidän Roger Mooren aikaisten Bondien nilkkimäisen humoristisia mikkihiirimittelöitä, joita muistelee enää kauhulla hampaat kalisten. Quantum of Solacen monet häijyt hetket kuten härski tappo haitilaisen hotellin parvekkeella tuovat ankaruudessaan muistumia Conneryn ensimmäisistä Bondeista ennen kuin Aston Martinista hypättiin mopediin, joka karkasi käsistä. Mutta tässä mielessä ympyrä on sulkeutunut ja hyvä niin. Uutta on luotu ja vanhan parhaimmille puolille kumarrettu. Väkivallan vimmainen virkamies on palannut hahmoonsa, vaikka itse Ian Fleming on varmaan kääntynyt haudassaan jo moneen kertaan, sillä sen verran vaikea on hienostuneisuutta yhdistää Craigin ilkeään, itsetietoisen ylimieliseen ja reissussa rähjääntyvään Bondiin.

Quantum of Solacessa Bond todellisuudessa puhuu vain fyysisesti toimintansa kautta. Elokuvan upeat miljööt sen sijaan kommunikoivat poikkeuksellisen hienosti salaisen agentin synkistyvää ja alkoholisoituvaa sielunmaisemaa. Lokaatioissa on onnistuttu ehkä parhaiten tähän mennessä. Dvd-paketin lisämateriaalien paras anti keskittyykin juuri kuvauspaikkoihin sisällön ollessa muuten perinteistä tyhjänpäiväisyyttä. Bondin teosta duunarivinkkeleistä valottavaa Crew Filesia ehkä lukuun ottamatta.

Ei siinä, etteikö Bond olisi ennenkin seikkaillut upeissa kulisseissa. Mutta nyt ne eivät ole vain silmiä hiveleviä taustoja ja erikoisia paikkoja, vaan äärimmäisen vihamielisiä ympäristöjä, joiden läpi hengissä kävelläkseen on oltava porukan pahin paskiainen. Mikään muu ei riitä, jos haluaa selviytyä. Kuiva ja kuuma autiomaa sekä kylmä ja kolkko Venäjä ovatkin rautaisen vertauskuvallisesti Bondin verenhimoisen kostonkierteen viimeiset etapit.

Totta kai Bond on lopussa sisäisen ryhtiliikkeensä läpikäynyt, edelleen ja aina uskollinen kuningattarelle ja M:lle. Bondilla ja yltiökarismaattisen Judi Denchin M:llä on nytkin vain muutama yhteinen kohtaus tai keskustelu, mutta niihin on tiristetty vieläkin enemmän tunnelmaa ja latausta kuin Casino Royalessa. On erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Bondin ja M:n suhde kehittyy kahden osaavan näyttelijän nahoissa. Nyt jo levoton orpopoika vitsaili hänestä äitinään.