Machine Gun Preacher kotikatsomo

Ugandalainen sissipäällikkö Joseph Kony pompsahti tietoisuuteen YouTubessa levinneen propagandavideon ansiosta. Taannoin Yhdysvallat ja Iso-Britannia lähettivät oikein erikoisjoukkojakin nappaamaan kiinni raakalaismaisista rikoksista syytettyä kapinallisjohtajaa, jonka nykyisestä olinpaikasta liikkuu vain huhuja. Soppa siis sekoittuu perinteisen malliin, mutta ei siitä enempää.

Ennen länsimaisten erikoisjoukkojen saapumista Konyn Lord's Resistance Army -sissiliikettä on vastustanut jo vuosien ajan entinen moottoripyöräjengiläinen ja huumerikollinen ja sittemmin Herran ja uuden kutsumuksen löytänyt saarnamies nimeltä Sam Childers, joka on Sudanissa ottanut paikallisia lapsia suojeluunsa vähintäänkin vanhatestamentillisella otteella ase toisessa ja kirja toisessa kädessä. Sillä tiellä omakutoinen väkivaltaa kaihtamaton apostoli vaikuttanee edelleen sekä eteläisen Sudanin että pohjoisen Ugandan alueella. Mene ja tiedä.

Marc Forsterin elokuvassa Sam Childersia tulkitsee kantavana voimana Gerard Butler, ja vaikka rainan alussa sekakäyttäjänä kunnostautuva kuningas Leonidas lupaavasti huristeleekin prätkällä Lynyrd Skynyrdin siivittämänä niin turvallisesti tien keskellä tyyräillään loppumetreille asti. Suomeen suoraan dvd-osastolle rantautunut poikkeushenkilökuvaus on sen verran tylsä, särmätön ja keskinkertainen, etten kaupallista floppaamista yhtään ihmettele. Luulisi, että verevä tositarina olisi tarjonnut enemmän katsojaa haastavaa tulokulmaa monta astetta erilaisemmasta hyväntekijästä, joka lähetystyössään turvautuu silmä silmästä -metodeihin.

Tällaisella mukatiedostavalla viihdehutulla tömistellään Blood Diamondin (2006) töppösten jäljillä jotain alkeellisen tekotiedostavuuden rumpukalvoja hetkellisillä anetuokioilla, joiden aikana sopii kauhistella kolmannen maailman kauheaa menoa sekä teollisuusmaiden nihkeää välinpitämättömyyttä puuttua mihinkään ilman selvää taloudellista intressiä. Päähenkilön läheisilleen äärimmäisen raskas pakkomielle jää vaimeaksi vatvomiseksi ja hänen henkilökohtaisen ristiretkensä räikeät ristiriitaisuudet painetaan pumpulilla, kun juuri niistä olisi ollut ainesta elokuvalliseksi kakkosneloseksi, jolla kalauttaa otsalohkoon tuokiokuvia elämästä, jota suurimman osan on edes vaikea millään lailla hahmottaa. Nyt ne ovat ikävä kyllä jääneet vain antisankari-sankaritarinan hennoiksi mausteiksi, jotka hädin tuskin sopasta edes maistaa.