Pont Tancarvillen rakastavaiset

Gérard Depardieun ja Frédéric Auburtinin yhdessä ohjaama, normandialaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva Silta on hyvinkin katsottava, mutta melko tavanomainen ihmissuhdedraama. Paitsi konkreettinen silta kahden rannan välissä, elokuvan silta on myös metafora kahden miehen välissä taiteilevalle naiselle. Elokuvan avioparia esittää Depardieu (Georges) yhdessä vaimonsa Carole Bouquetin (Mina) kanssa, kun taas parin väliin tulevaa insinööriä Matthiasta esittää Charles Berling. Neljäs tärkeä henkilö on pariskunnan teini-ikäinen poika Tommy (Stanislas Crevillen) ja jos nyt silta-metaforia lähdetään hakemalla hakemaan, on Tommykin vanhempiensa välinen silta, yhdysside. Hän nimittäin kokee, etteivät vanhemmat olisi menneet ollenkaan naimisiin, jollei poika olisi ollut jo tuloillaan.

Elokuva sijoittuu vuoteen 1962, jolloin sekä Jules ja Jim että West Side Story pyörivät elokuvateattereissa Ohjaajat halusivat valita tämän ajankohdan juuri näiden elokuvien takia, vaikka Tancarvillen silta todellisuudessa rakennettiinkin jo 50-luvulla. Tapahtuma-aika tuo elokuvaan jonkin verran väriä, kun taustalle on saatu soimaan iloisia rock & roll -rallatuksia ja Minan päälle kirjavia kuviomekkoja.

Vaikkei Mina ole varsinaisesti onneton miehensä kanssa, tuovat sunnuntai-iltapäivän elokuvanäytännöt hohtoa hänen pieneen elämäänsä. Elokuvien lisäksi Minan pakokeinoja arkitodellisuudesta ovat myös kirjat ja popmusiikki. Georges ei elokuvista välitä, eikä olekaan sattuma, että Minan ja Matthiaksen ensitapaaminen tapahtuu juuri elokuvasalin anonyymissä, mutta samalla intiimissä atmosfäärissä. Kahden tahtomattaan pimeässä itkevän ihmisen katseet kohtaavat, eikä mikään ole niin kuin ennen. Heidän tunteensa ovat yhtä suuria kuin elokuvissa.

Minan ja Matthiaksen suhteen yhteydessä käsitellä lainkaan heidän luokkaeroaan, mikä on tavallaan yllätys. Yleisesti ainakin elokuvan tapahtuma-aikaan ajateltiin, että miehen kunniaan kuuluu perheen elättäminen ja uskollisen vaimon tyytyväisenä pitäminen. On tavallaan pettymys, ettei näistä kunniakysymyksistä kehitellä kunnon yhteenottoa, niin kuin aluksi saattaisi olettaa.

On mielenkiintoista, että vaikka elokuvan tapahtumapaikka on samalla alueella kuin Flaubertin Madame Bovaryn, ei vaimosta tässä tehdä aviorikollista. Jollakin tavalla on selvää, että Minan olisi lähinnä rikollista olla elämättä tätä rakkaustarinaa. Uskollisuus omille tunteille ja toisaalta toisen kunnioittaminen nousevat tärkeämmäksi kuin aviollinen uskollisuus. Jos Bovary-vertausta jatketaan, on Minan rakkaus Matthiasta kohtaan puhdasta rakkautta rakkauden vuoksi, kun taas Madame Bovaryn aviorikollisuuteen liittyy jatkuva tyytymättömyys omaan sosiaaliseen asemaan ja mekkojen yksinkertaisuuteen. Vaikka Minakin pukeutuu kartanonrouvalta pihistämäänsä mekkoon ja jopa rikkoo sen, ei elokuvassa järjestetä kohtausta siitä, että Mina, "pelkkä piika", olisi "yrittänyt esittää hienompaa naista kuin hän on". Minaa ei siis rangaista mitenkään, vaan hänet esitetään hyvänä ihmisenä loppuun asti.

Georges on kiltti työläismies, joka hoivailee tomaattiviljelmäänsä karkeilla kourillaan. Hän rakastaa Minaa, mutta hillitsee halunsa lyödä tätä. Tekijät ovat ilmeisesti tavoitelleet ns. aikuisen ihmisen viisasta suhtautumista tunneasioihin, kun he ovat tehneet Georgesista niin ymmärtäväisen. Huomaa kyllä, että tekijät ihailevat Jules ja Jimiä, jossa haluja ei moralisoida eikä tuomita. Georgesin hahmossa on jotakin samaa ison petetyn miehen herkkyyttä kuin esimerkiksi Kaurismäen Juhassa, vaikka Sillan yleissävy onkin paljon kevyempi. Tässäkin nainen siis lähtee kömpelön järkäleen rinnalta notkean pikkumiehen matkaan. Järkäleen hellyttävä vesikampaus ei auta.

Elokuvan alussa Claire kysyy Minalta, mitä hänelle kuuluu. Naiset ovat juuri tulleet ulos elokuvateatterista ja Mina sanoo: "Hyvää. Minulle kuuluu aina hyvää, kun elokuva on hyvä." Tämän elokuvan jälkeen minulle itselleni kuului keskinkertaista, mutta kuten sanoin, naimisissa olevalle keski-ikäiselle naiselle saattaisi tämän jälkeen kuulua "hyvää". Elokuvassa tosin implikoidaan, että elokuvissakäynti vähenee, kun ihminen todella "alkaa elää".

* *
Arvostelukäytännöt