Pariisin varpunen - Edith Piaf valkokangas

Ohjaaja Olivier Dahan on tarttunut uusimmassa elokuvassaan kunnianhimoisesti vaikeaan kohteeseen, ranskalaisen chanson-musiikin ikoniksi muodostuneen Edith Piafin elämän valkokankaalle siirtämiseen. Vain 48-vuotiaana kuolleen laulajattaren kohtalokas elämä on kenties hänen tähteytensä salaisuus, ja Pariisin varpusen tarinan lähtökohta.

Pariisin varpunen valottaa Edith Piafin elämää ja hänen matkaansa köyhästä lapsuudesta tähteyteen. Piaf oppii pienestä pitäen, että ilman rankkaa työtä elämässä ei pääse minnekään. Sodan nähneen sukupolven tavoin myös hän eli nykyhetkessä huolehtimatta sen enempää tulevaisuuden mukanaan tuomista vaikeuksista. Piafissa ruumiillistuu voimakas eteenpäin pyrkivä voima, joka ei välitä edes oman kehon asettamista esteistä. Hänen elämäänsä kuitenkin varjostaa pelko jätetyksi tulemisesta, jota vastaan hän taistelee pitäen yleisöstään kiinni oman terveytensäkin uhalla.

Elokuva lepää pitkälti pääosaa esittävän Marion Cotillardin olkapäillä. Ridley Scottin Mainio vuosi elokuvan Fannystä Edit Piafiksi muuttunut näyttelijätär onnistuukin roolissaan tuoden lämpöä sanavalmiiseen ja elämänjanoiseen hahmoonsa. Sivuosissa nähdään kuuluisia ranskalaisnäyttelijöitä kokeneemmista Gérard Depardieustä ja Emmanuelle Seigneristä nousussa olevaan, nuoreen Sylvie Testudiin. He kuitenkin hukkuvat juonen pyörrytykseen, josta selviytyy eheänä ainoastaan Cotillardin Piaf.

Pariisin varpunen liikkuu sekavasti usealla eri aikatasolla ja asettaa näin katsojan informaatiotulvan kohteeksi. Lyhyen, mutta tapahtumarikkaan elämän kaikkien kiemuroiden nopea esittely ei toimi ainakaan tässä muodossa. Ohjaaja on todistanut aiemmassa tuotannossaan, kuten esimerkiksi elokuvassa Déjà mort – Ei tässä elämässä, että vaikeidenkin kerronnallisten kuvioiden kuljettaminen ei ole hänelle ongelma. Piaf-elämäkertaelokuva kuitenkin epäonnistuu liiallisen yksityiskohtaisuuden takia ja paikoitellen katsojalle onkin hyväksi tietään entuudestaan jo jotain Piafin elämästä. Lopputuloksena onkin pirstaloitunut tarina, joka kuljettaa mukanaan merkitykseltään kyseenalaisiksi jääviä kohtauksia ja henkilöitä.

Samalla Pariisin varpusen sekä kiehtovimmaksi antimeksi että suurimmaksi ristiksi nousevat Edith Piafin laulut. Elokuva pyrkii musiikin mukaisesti näyttämään elämän varjopuolista löytyvään kauneuden ja onnistuukin rosoisella estetiikallaan tehtävässään. Vaikeaksi asian tekee kuitenkin se, että Piafin laulujen kiihkeää elämänjanoa on mahdotonta vangita valkokankaalle.