Charlien enkelit valkokangas

Mitä voisi odottaa elokuvalta, jonka on ohjannut McG-niminen ihminen? Televisiosarjan lämmittely, jossa on tyttöenergiaa ja toimintaa ei paljoa lupaillut. Charlien enkelit ei kuitenkaan osoittautunut niin huonoksi kuin luulla voisi.

Dylan (Drew Barrymore), Natalie (Cameron Diaz) ja Alex (Lucy Liu) taistelevat rikollisuutta vastaan. Heidän pomonsa on Charlie, henkilöllisyytensä salaava miljonääri. Enkeleiden tehtävät jakaa Bosley (Bill Murray). Eric Knox (Sam Rockwell) on siepattu. Knoxin kumppani Vivian Wood (Kelly Lynch) palkkaa Enkelit etsimään tietokoneneron ja hänen kehittämänsä huippusalaisen äänentunnistusohjelman. Aseita Enkelit eivät käytä, mutta sitäkin enemmän valeasuja, vetovoimaansa ja itämaisia taistelutaitojaan.

Matrix-vaikutteisia taistelukohtauksia on useita - ja näyttelijöiden preppaukseen onkin käytetty osittain samoja avustajia. Ja hienolta näyttää edelleen. Imitointi ei niinkään häiritse, koska jälkimatrixlaisia filmejä ei vielä ole liikaa. Ja tässä elokuvassa tarina on tyystin toisenlainen.

Charlien enkelien arvostelu on vaikeaa. Toisaalta kyse on hyvin kaavamaisesta, kuolaaville teinipojille suunnatusta actionrymistelystä. Voisi sanoa, että tyttöenergian varjolla esitetään täysin perinteisesti seksiä ja väkivaltaa. Räiskekohtauksia on aikalailla ja niissä äänenvoimakkuudet ovat liian lujalla. Ei katsojan kuurouttaminen ole järkevä vaihtoehto, vaikka se tuntuu elokuvateattereissa muotia olevankin.

Aivotonta viihdettä tai ei - kalliisti, ja jopa hyvin tehtyä kuitenkin. Russel Carpenterin kuvaus on erinomaista. Musiikki ei ole mitään James Bond -tyylistä sinfoniatättäräätä, vaan kunnon rokkia (Blur, Korn). Asiat lyödään kieli poskessa överiksi, eli itseironiaakin riittää. Elokuvan mieshahmot saavat todellakin kärsiä kovassa käsittelyssä, kun Enkelit höynäyttävät aivottomia kaksilahkeisia ulkonäkönsä avulla. Katsojakin vertautuu samalla ilkikurisesti noihin puijattuihin. Naiseus ei siis ole pelkkä houkutin, vaan myös aktiivinen huijaaja.

Näyttelijäsuoritukset ovat myös paikallaan, vaikka en ole Diazin ja Barrymoren fanclubeihin kuulunutkaan. Bill Murray Bosleynä alleviivaa huvittavasti miessukupuolen avuttomuutta voimanaisten rinnalla. Lucy Liu on ajoittain kertakaikkisen vaikuttava ja pelottava ilmestys. Silti neljännen naaman elokuvalle antoi positiivisen parodinen yleisvaikutelma.