The Game valkokangas

David Fincher lukeutuu niihin harvoihin 90-luvun ohjaajiin, joita voi kaikella kunnioituksella kutsua mestariohjaajiksi. Lucasin efektipajan, musiikkivideoiden ja mainosten kautta Fincher nousi tunnetuksi ohjaamalla elokuvat Alien 3 (Alien 3, 1992) ja Seitsemän (Se7en, 1995). Molemmat elokuvat lukeutuvatkin harvoihin 90-luvun todellisiin helmiin. Erityisesti elokuvallaan Seitsemän Fincher nosti rimansa todella korkealle, sillä täydellisemmän elokuvan tekeminen tuntuisi jo silkalta mahdottomuudelta. Siksi ohjaajan uusin elokuva The Game voi ensikatsomalta tuntua hienoiselta pettymykseltä, mutta kyseessä on kaksi eri elokuvaa, joiden vertaaminen ei ole relevanttia. The Game on upean laatutietoinen ja hienostunut sekä urbaani elokuva - jännittävin peli, mitä valkokankaalla on ehkä koskaan nähty...

Nicholas Van Orton (Michael Douglas) on upporikas sijoituspankkiiri, joka elää varsin tyhjää elämää. Syntymäpäivänään Nicholas saa vieraakseen väärälle polulle eksyneen pikkuveljensä, Conradin (Sean Penn), joka antaa hänelle lahjaksi kortin. Kortissa on kutsu pelaamaan peliä, jonka organisoi CRS-yhtiö. Tyhjän elämänsä ja uteliaisuutensa pakottamana Nicholas ryhtyy peliin. Pian Nicholas viedään täysillä peliin mukaan, mutta onko kyseessä enää pelkkä peli? Onko todellisuus ja leikki menneet sekaisin? Mikä on pelin todellinen henki...

Tyylikäs trilleri

Elokuva, jonka tarina pitää katsojan jännityksen pihdeissä aivan loppumetreille saakka, on upea katsomiskokemus. The Gamen tarina on häkellyttävä. Fincher on rakentanut elokuvan niin tarkasti, harkitusti ja vakuuttavasti, että katsoja ei yksinkertaisesti pysty päättelemään tai ennakoimaan juonen käänteitä. Mutta elokuvan koukku on juuri saada katsoja ennakoimaan ja arvailemaan juonenkulkua, mistä syntyy katsojan mielikuvutuksessa se jännitys - elokuva huijaa harkitusti katsojaansa koko ajan.

The Gamen skenaario on eräs hienoimmista ja moniulotteisimmista trillereistä, joita on tehty. Tästä suuri kiitos lankeaa elokuvan tarinan käsikirjoittajille John Brancato ja Michael Ferris. Elokuvan pääosan esittäjäkin Michael Douglas on todennut, että The Gamen käsikirjoitus on paras mitä hän on vuosiin lukenut.

The Game leikittelee katsojallaan. Elokuvan peli vaihtaa rooliaan jatkuvasti. Se hämmentää katsojan totaalisesti. Mistä on kysymys? Mikä on pelin henki? The Game alistaa myös tavalliset toimintatrillerit jalkoihinsa, sillä elokuvan peli on itsessään kuin toimintaelokuva, ja pelin pelaaja eli Nicholas tietää olevansa se sankari. Siksi hän toimii kuin toimintaelokuvien sankari, pelaahan hän omaa peliään. Hänen roolinsa on olla toimintasankari, onhan se koko pelin idea.

The Gamen visuaalisuus ei ole yhtä dynaamista kuin elokuvassa Seitsemän. Fincher on kuitenkin taas loihtinut painostavan miljöön ja tummat kuvat. Paikoin jopa passiiviset kohtaukset lipuvat katsojan tajuntaan maagisella tavalla. Hienostuneet kamera-ajot ja kuvakulmat takaavat loisteliaan visuaalisen kokonaisuuden, joka hivelee katsojaa. Elokuvan rauhalliseen ja hienostuneeseen visuaaliseen toteutukseen on varmasti ollut merkityksensä kuvaajalla, jona on toiminut - niin ikään musiikkivideoiden ja mainosten maailmasta elokuvantekijäksi noussut - Harris Savides. Esimerkiksi elokuvan alussa, kun Nicholas käyskentelee isossa tyhjässä talossaan, niin hiljaisuudesta ja kaiusta rakentuva tyhjyys kertoo enemmän miljonäärin henkisesti köyhästä elämästä kuin mikään kertojaääni.

Fincher virittää elokuvansa lähes täydellisyyteen musiikkivalinnoillaan. Elokuvan Seitsemän painostava musiikkivolyymi on The Gamessa vaihtunut hienovaraiseen ja tyyliteltyyn pianoscoreen, mikä antaa loppusilauksen The Gamen tyylikkyydelle.

Elämänsä roolissa

Michael Douglas on saattanut arvostuksensa näyttelijänä pahan inflaation kouriin ryvettymällä erilaisissa massaelokuvissa. Etsittyään vihreitä timantteja ja pelehdittyään pikkutuhmia onnettomissa seksijännäreissä mies on ottanut tilaisuudesta kiinni osoittaakseen näyttelijän taitonsa. Douglas tekee The Gamessa elämänsä roolin henkisessä tyhjiössä elävänä miljonäärinä, joka lähtee pelaamaan elämänsä peliä. Hänen tulkintansa miehestä "jolla on jo kaikkea" on erinomainen. Douglasin roolissa henkilöityy syvä kuvaus kyynisestä tyhjyydestä.

The Game rakentuu näyttelijätyönä pitkälti Douglasin roolin varaan. Silti ei ole vähäteltävissä muiden näyttelijöiden merkitystä elokuvan kokonaisuuden kannalta. Sean Penn tekee vakuuttavan roolin Nicholaksen veljenä Conradina ja myös Deborah Ungerin osa peliin kuuluvana naisena on merkittävä. Fincher ohjaa näyttelijänsä ja hallitsee heidän roolinsa todella vakuuttavasti.

Fincher luotaa syvyyttä Nicholaksen tyhjään miljonääriminään menneisyyden verhoa raottavilla takautumilla. Takaumat eivät ole pelkkiä nopeita "flashbackejä", vaan huolellisesti rakennettuja osakokonaisuuksia, jotka nivoutuvat tarinaan poikkeuksellisen saumattomasti. The Gamessa Fincher rakentaa henkilökuvat erittäin haasteellisesti elokuvan tarinan ja kuvien kautta, ilman niin tavallisen puuduttavia kertojamonologeja.

Mestariteos

Kaksi mestariluokkaan lukeutuvaa elokuvaa, Alien 3 ja Seitsemän, ohjannut David Fincher ei pettänyt odotuksia vieläkään. Taas hän etsi Hollywoodin massaviihteestä poikkeavan skenaarion, haali ympärilleen lahjakkaan tiimin, valitsi rooleihin suositut ja myyvät näyttelijät sekä työsti uskomattoman visuaalisen kokonaisharmonian, tuloksena poikkeuksellisen hienostunut ja tyylikäs elokuva, joka nauttii kriitikkoarvostusta ja toivon mukaan tulee saavuttamaan elokuvan Seitsemän kaltaisen yleisömenestyksenkin.

Fincherin elokuvat eivät ole helppoja katsottavia. Niissä ei ole kompromisseja eikä Hollywoodin siirapin tahmaamia jälkiä. Niitä ei voi ohittaa olankohautuksella. Ne on pakko katsoa yhä uudestaan ja uudestaan, koska niistä löytyy aina jotain uutta. The Game ei tee poikkeusta, sillä se on huomattavan vaikea elokuva. Sen tarina vie katsojansa totaalisesti mennessään. Elokuva avautuu todennäköisesti kunnolla vasta useamman katselukerran jälkeen - niin paljon Fincher on taas huolellisesti sisällyttänyt elokuvaansa.

David Fincher on mestariohjaaja, joka on ohjannut kolme mestariteosta, joista kolmas on The Game.