Take This Waltz valkokangas

Hyvän elokuvan tunnistaa parhaimmillaan jo ensimmäisten minuuttien aikana. Sarah Polleyn ohjaaman indie-helmen Take This Waltzin alkukohtaus esittelee muutamalla harkitulla kuvalla elokuvan päähenkilön ja keskeisen ongelman, eikä enempää tarvita viettelevän ja yllättävän romanttisen draaman käynnistämiseksi.

Margot viettää kokkiaviomiehensä kanssa mukavaa elämää viihtyisässä kodissa, kunnes sattumalta tutustuu naapurissa asuvaan taiteilijanuorukaiseen. Toisen miehen vetovoima on vastustamaton, ja Margot joutuu tekemään suuria valintoja epävarman fantasian ja todellisen maailman välillä. Enempää ei elokuvan juonesta kannata paljastaa, sillä tarinaltaan yksinkertaisen Take This Waltzin ydin on pienissä käänteissä ja yksityiskohdissa.

Ohjaaja Sarah Polley tunnetaan myös näyttelijänä, muun muassa elokuvista Splice (2009) ja Mr. Nobody (2009). Take This Waltz on Polleyn omaan käsikirjoitukseen perustuva toinen ohjaustyö, joka lupaa vain hyvää uudelle uralle. Polleyn luomat henkilöhahmot ovat hurmaavia ja heidän välisensä dialogi on kekseliästä ja värikästä olematta lainkaan itsetarkoituksellista tai ärsyttävää, niin kuin pikkunokkelissa indie-elokuvissa joskus on. Visuaalisesti Take This Waltz on lämmin ja herkullinen, mikä toimii myös tarinallisena kontrastina päähenkilön suljetulle ja yllättävälle fyysiselle yksinäisyydelle.

Take This Waltz kertoo paitsi rakkauden kummallisuudesta ja tunteiden hallitsemattomuudesta, myös fyysisen läheisyyden monimutkaisista ulottuvuuksista. Vuosia toisiinsa kietoutuneet vartalot eivät välttämättä ole lainkaan niin eroottisessa suhteessa toisiinsa kuin voi olla kaksi ihmistä, jotka eivät ole koskaan edes koskeneet toisiinsa. Margot elää hyvin intiimissä ruumiillisessa suhteessa mieheensä, mutta sen alle on hiljalleen peittynyt hänen oma seksuaalinen tyhjyytensä. Rakkaudesta ei ole pulaa, päinvastoin, sitä on jopa liikaa. Mahdollisen ratkaisun löytyminen tarkoittaa väistämättä myös sitä, että jostain täytyy luopua, eikä kaikkea kerran menetettyä saa koskaan takaisin. Odotettuun tanssikutsuun vastaaminen voi johdattaa pyörryttävään valssiin, mutta sekään ei kestä ikuisesti.

Musiikilla on Take This Waltzissa tärkeä rooli, ja kahden draamallisesti ja emotionaalisesti tärkeimmän kohtauksen aikana musiikki nousee etualalle. Elokuvalle nimensä lainanneen Leonard Cohenin kappaleen aikana tanssitaan hetkessä läpi parisuhteen eteneminen kiihkosta takaisin siihen pisteeseen, josta tarina sai alkunsa.

Vaikka elokuvassa särkyy sydämiä, se ei kerro pettämisestä tai suhteen parantamisesta kumppania vaihtamalla. Erityisesti loppupuolen kohtaukset erottavat sen tyypillisestä ennalta arvattavasta romanttisesta komediasta. Take This Waltzin tarina muistuttaa siitä, että elämään kuuluu väistämättä välitiloja ja epävarmuuden hetkiä, joiden paikkaaminen on lopulta ihmisen yksin tehtävä.