Away from Her kotikatsomo

Alzheimerin tautia kuvaava Away from Her on hätkähdyttävä elokuva. Ja esimerkki siitä, miten helposti pienet elokuvat jäävät huomaamatta: se ei päässyt Suomessa lainkaan teatterilevitykseen. Onneksi dvd-julkaisu pelastaa tilanteen.

Away from Her on kanadalaisen, näyttelijänäkin tunnetun Sarah Polleyn (The Weight of Water, The Secret Life of Words) ensimmäinen kokoillan ohjaus. Myös käsikirjoitus on hänen käsialaansa. Elokuva kertoo paitsi muistin rappeutumisesta myös ajan vaikutuksesta avioliittoon. Alle kolmikymppinen Polley käsittelee aihetta yllättävällä kypsyydellä ja hienovaraisuudella.

Fiona (näyttelijälegenda Julie Christie) sairastuu Alzheimerin tautiin vain hieman yli 60-vuotiaana. Ensin katoavat sanat ja esineiden paikat. Sitten alkaa hämärtyä minuus. "Minusta tuntuu, että olen katoamassa", Fiona sanoo. Kun hän hiihtoretkellään eksyy, on vaikean ratkaisun aika. Raskain sydämin Grant (Gordon Pinsent) vie vaimonsa Meadowlaken hoitokotiin.

Seuraavalla tapaamisella vastassa on vieras nainen: Fiona ei enää tunnista miestä, jonka kanssa jakoi kodin yli 40 vuotta. Ja kun Fionan muisti alkaa kadota, alkaa Fiona kadota Grantilta. Jäävät vain muistot ja syyllisyys. Kenellä lopulta on vaikeampaa, sillä joka unohtaa vai sillä joka muistaa?

Elokuva on rakenteeltaan muistin kaltainen. Tarina rakentuu epäkronologisessa järjestyksessä nähtävistä katkelmista. Palkitun kuvaaja Luc Montpellierin maisemat tukevat taidokkaasti muistin teemaa kietoen katsojan tunnelmaan, jossa välkkyy sekä melankoliaa että lämpöä. Katoava muisti vertautuu lumeen ja sokaisevan kirkkaaseen valoon. Kun ajatus katoaa, kaikki katoaa.

Tarina perustuu Alice Munron novelliin. Munro kirjoittaa eleettömiä, oivaltavia kertomuksia tavallisista ihmisistä sekä tapauksista, jotka panevat jotakin liikkeelle. Määritelmä sopii myös elokuvaan. Sen voima perustuu juuri vähäeleisyyteen ja arkisuuteen. Ja kaikkeen siihen, mitä niiden taakse kätkeytyy.

Miinusta elokuva saa paikoittaisesta epäuskottavuudesta ja sanoman alleviivaamisesta repliikeissä. Muistisairaudesta annettu kuva on melko silotellun oloinen. Toisaalta, raaempi realismi saattaisi vesittää kahden ikääntyneen välisen rakkaustarinan.

Oscar-ehdokkuuden roolistaan ansainneen Julie Christien ilmeikästä näyttelijäntyötä on ilo seurata. Myös Gordon Pinsent tekee taidolla huolestuneen aviomiehen roolinsa, joskin hieman Christien varjoon jääden. Pääosanesittäjät luovat Fionan ja Grantin tarinasta samalla kertaa raadollisen ja kauniin. Joskus suurin rakkauden teko on päästää irti.