Musta aukko kotikatsomo

Työmarkkinoiden ollessa huonot kotimaassaan Virossa, ystävykset Maret ja Sirje etsivät töitä mistä tahansa, vaikka sitten Andromedan planeetalta. Samanaikaisesti toisensa löytäneet Uma ja Mariliis tuskailevat väkivaltaisten miesten, terveellisen kommunikaation ja jättihämähäkin kanssa. Pihapiirin toisella laidalla äitinsä kanssa asuva Jüri saa potkut töistä, tapaa imureita kauppaavan epäilyttävän naapurin, ja syöksyy päätä pahkaa intiimiin suhteeseen ventovieraan naisen kanssa. Kolmesta eri tilanteesta samaa maailmaa tarkkaileva antologia tuo tarinat lopulta yhteen.

Musta aukko on neljäs kokopitkä elokuva ohjaaja ja käsikirjoittaja Moonika Siimetsin tuotannossa. Virossa hänet on palkittu dokumenttielokuvistaan Maailmameister (2009) ja Moekoer (2010), ja hänen ensimmäinen kokoillan elokuvansa Toveri lapsi (2018) pysytteli virolaisten katsojalistojen kärjessä kokonaiset viisi viikkoa.

Yle Areenassa katsottavissa oleva Musta aukko on tuotettu suomalaisvirolaisena yhteistyönä. Kotimaiselle katsojalle tuttuna kasvona elokuvan alkupuolella voi bongata Hannu-Pekka Björkmanin suomalaisen pesulayrittäjän Juhon roolissa. Keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa Ursel Tilk, Liina Tennosaar, Rea Lest ja Doris Tislar.

Pienellä budjetilla tuotettu scifi-ilottelu ylittää odotukset tuotantoarvollaan. Erikoisefektit ovat erinomaisia, sopivat absurdikomedian camp-henkisyyteen, ja tuovat mieleen Tim Burtonin Mars hyökkää! -elokuvassa tehdyt naurettavat ihmiskokeet. Musta aukko ei kuitenkaan nojaa liikaa editointitemppuihin. Monet näyttävistä efekteistä on selkeästi toteutettu vanhan koulukunnan mukaan eli konkreettisesti ja käsin, mistä voi aina antaa lisäpisteitä.

Retrovaikutelmaa lisää loistava värimaailma. Elokuva on hienosti kuvattu, valaistu ja väritetty, toisin kuin monet muut uudet saman lajityypin elokuvat. Visuaalinen tarinankerronta ei tarvitse tuekseen yliselittämistä tai hirveitä määriä taustoittavaa dialogia. Tapahtumat on rytmitetty erinomaisesti, eikä katsojalle tule taktisesta rauhallisuudesta huolimatta missään vaiheessa tylsää.

Scifi ja kauhu ottavat usein aiheillaan kantaa ympäristönsä ajankohtaisiin aiheisiin. Niin tekee myös Musta aukko. Keskeisiksi teemoiksi nousevat työmarkkinat ja mahdollisuudet ulkomailla, vaikeat ihmissuhteet, luottamuksen ja väkivallan sekä pakenemisen näistä elämän realiteeteista. Elokuva tarjoaa myös hyviä kuvauksia erilaisista ihmissuhteista ja elämäntilanteista asettaen ne sekä rinnakkain että vertailun kohteiksi keskenään. Tarinoista voi löytää myös rinnakkaisia visuaalisia ja temaattisia elementtejä, jotka sitovat juonet tiukemmin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Musta aukko saa katsojan pohtimaan kiperiä, kenties hyvin ajankohtaisia kysymyksiä. Onko ihana mutta sotkuinen nuori romanssi enemmän elämisen arvoista kuin keski-ikäisen tarve kokea itsensä taas halutuksi, elinvoimaiseksi ja työkykyiseksi? Entä valitseeko moderni nainen mieluummin jopa avaruusolion kuin miehen? Ja mitä nämä kaikki ulkomaalaiset oikein haluavat minusta? Sekä elokuvan andromedalaiset alienit että jotkut henkilöhahmoistakin kuvittelevat tarjoavansa toisille vain parasta, mutta eivät ole täysin rehellisiä ja joutuvat huomaamaan, ettei valehtelu hyvästäkään syystä kannata.

Täydet viisi tähteä elokuva olisi ansainnut vielä hieman uskaltavammalla scifi-elementtien hyödyntämisellä ja mielenkiintoisten juonikaarien saattamisella loppuun asti. Budjetti on toki varmasti rajoittanut mahdollisuuksia, mutta absurdismin alttarilla enemmän on aina enemmän ja campille antautuminen tervetullutta. Kun uskalletaan herättää katsojassa kunnolla tunnetta, kokemus jättää pysyvämmän ja usein positiivisen vaikutuksen. Tarinoiden päät jäävät todella auki, mikä ei anna katsojalle samanlaista tyydytystä kuin edes jostain pääteltävissä oleva loppuratkaisu.

Musta aukko on virkistävä tuulahdus käsin tehtyä pienen budjetin scifiä verrattuna lähes täysin digitaalisiin suurtuotantoihin, jotka tuppaavat saada markkinoilla kaiken näkyvyyden. Elokuva on tehty ammattitaidolla, eikä se tarvitse liian erikoisia tai monimutkaisia puitteita kehystämään hyvin kirjoitettuja tarinoitaan ja laadukasta toteutustaan. Elokuva ei aliarvioi katsojaa, eikä turhaan selittele itseään. Vahva suositus kaikille scifin ja campin ystäville, jotka nauttivat elokuvasta, joka sisältää pureskeltavaa.