The Nightingale kotikatsomo

The Nightingale (2018) on australialaisen Jennifer Kentin ohjaama kostotrilleri ja periodidraama. Elokuva käsittelee rotuun, sukupuoleen ja kansallisuuteen liittyvää sortoa brittiläisen imperiumin rangaistussiirtolana toimineessa Tasmaniassa 1820-luvulla. Kent käyttää väkivaltaa ja kauhuelementtejä dekolonialistisen teoksensa tehokeinona kuvatessaan ajalle tyypillisiä ennakkoluuloja.

Rangaistussiirtolaan tuomittu nuori irlantilaisnainen Clare (Aisling Franciosi) kärsii tuomiotaan yhdessä perheensä kanssa sekä palvelee alueella vallassa olevia brittisotilaita (Sam Claflin, Damon Herriman, Harry Greenwood). Väkivaltaisen konfliktin seurauksena Clare lähtee epätoivoiselle kostoretkelle jahdaten uudelle komentopaikalleen matkaavia sotilaita. Avukseen hän palkkaa aboriginaali Billyn (Baykali Ganambarr), joka opastaa Claren läpi tasmanialaisen erämaan. Kaksikko löytää toisistaan voimaa nousta sortajiaan vastaan ja laittaa nämä vastuuseen teoistaan.

The Nightingale asettuu kostotrillerien ja kauhuelokuvien rape and revenge -alagenren jatkumoon edustaen niiden perinteisempää linjaa. Clarea voisi verrata Kill Bill -elokuvan The Bride-hahmoon, ollen tämän realistisempi versio. Molemmissa elokuvissa päähenkilö jahtaa pahoinpitelijöitään koston toimiessa ainoana heitä liikuttavana voimana. The Nightingalessa väkivalta ei kuitenkaan ole Kill Billin tapaan yliampuvaa vaan realistisuudessaan vastemielistä ja ahdistavaa. Osa The Nightingalen katsojista jopa poistui kesken Venetsian elokuvajuhlien näytöksen sen liialliseksi koetun väkivallan takia.

Teos kuvaa irlantilaisten vankien ja Tasmanian aboriginaalien kohtelun kautta kolonialistisen sorron eri puolia. Brittisotilaat pahoinpitelevät, raiskaavat ja ampuvat kylmävärisesti kaikki, joita he pitävät itseään alempiarvoisina. Yksiulotteisessa väkivaltaisuudessaan jopa koomisia piirteitä saavat sotilaat tekevät näkyväksi kolonialistisen voimankäytön mielivaltaisuuden ja järjettömyyden. Erityisesti Damon Herrimanin esittämän kersantti Rusen kautta tuodaan esiin impulsiivisen väkivallan arvaamattomat seuraukset, kun yritykset päästä eroon hankaliksi koetuista vangeista ja alkuperäisväestöstä päättyvät kaaokseen.

Valitettavasti The Nightingale ei onnistu välttämään kolonialismia käsittelevien elokuvien tyypillisiä ongelmia. Vaikka elokuvan taustana toimii Tasmanian aboriginaalien tuhoaminen, huomion keskipisteeseen nousevat jälleen eurooppalaiset, niin väkivallantekijöinä kuin uhreina. Sukupuolensa ja kansallisuutensa vuoksi marginalisoidun Claren kostotarina jättää jalkoihinsa aboriginaalien ylisukupolvisen kärsimyksen.

Esikoisohjauksestaan, kauhuelokuva The Badabookista (2014), tunnettu Kent hyödyntää kauhuelokuvien tehokeinoja myös tässä kolonialismin verisen historian kuvauksessa. Sumuiset maisemat, hämärät sisäkuvat sekä painajaiset ja harhanäyt sekoittuvat toisiinsa luoden painostavuudessaan läpitunkevan tunnelman, joka yhdessä kapean 1.37:1 kuvasuhteen kanssa tekee rangaistussiirtolasta suljetun ja klaustrofobisen mielensisäisen vankilan.

Tarkasti rajatut puoli- ja lähikuvat vievät katsojan päähenkilöiden lähelle välittäen henkilöhahmojen tunteet ja reaktiot. Lähikuvien ja musiikin, kuten Aisling Franciosin tunteikkaasti laulamien kansansävelmien, kautta ilmaistaan erityisesti Claren asemassa ja tunnetiloissa tapahtuvia muutoksia. Varsinkin iirinkielisten kappaleiden esittäminen kuvastaa laululinnuksi kutsutun Claren kotimaan kaipuuta ja pyristelyä vapauteen.

Elokuva onnistuu lavasteiden, puvustuksen sekä miljöönsä kautta luomaan autenttisen vaikutelman 1800-luvun alkupuolen rangaistussiirtolan elämästä. Tasmanialainen luonto toimii näyttävänä taustana elokuvan dramaattisille tapahtumille. Kent on rajannut The Nightingalen keskeisten henkilöhahmojen määrän minimiin korostaen samalla vaikutelmaa rangaistussiirtolasta suljettuna muusta maailmasta eristettynä paikkana.

The Nightingale on synkkä ja väkivaltainen kuvaus alkuperäiskansojen hävittämisestä sekä rangaistussiirtoloiden epäinhimillisistä olosuhteista ja valta-asemassa olevien väärinkäytöksistä. Elokuvallisilta keinoiltaan onnistunut teos ei kuitenkaan saavuta täyttä teemattista potentiaaliaan vaan jää tavanomaiseksi kolonialismin kuvaukseksi, joka löytyy kirjastojen Cineast-palvelun valikoimasta.