2 päivää New Yorkissa valkokangas

2 päivää Pariisissa (2007) kuvasi pariskunnan hiipuvaa suhdetta, johon perheenjäsenten ja entisten poikaystävien sotkuinen vyyhti toi omat ongelmansa. Toisessa kaupungissa vietetyt kaksi päivää nostivat parisuhteen kommunikoimattomuudesta kriisitilaan ja auttoivat päähenkilöitä kohtaamaan vaikeudet silmästä silmään. Pariskunta päätti jatkaa yhdessä ja he palasivat arkeen New Yorkissa. 2 päivää New Yorkissa jatkaa tarinaa muutama vuosi Pariisin-matkan jälkeen. Adamin ja Marionin suhde on karahtanut kiville, ja nyt Marionin uusperhe saa tuntea ranskalaisten sukulaisten rasituksen harteillaan.

Marion (Julie Delpy) on valmistautumassa tärkeään näyttelyyn ja sukulaiset Ranskasta saapuvat tukemaan häntä. Perhe ei ole myöskään tavannut Marionin uutta miesystävää Mingusia (Chris Rock), joten ilmapiiri on täynnä hermostunutta jännitystä. Asiaa ei tietenkään paranna se, että Marionin entinen superärsyttävä poikaystävä Manu saapuu maisemiin siskon uutena poikaystävänä.

2 päivää New Yorkissa on elokuvana kaukana edeltäjästään. Sen rakenne rönsyilee parisuhteen ongelmista vanhemmille osoitetuksi rakkauskirjeeksi ja tutkielmaksi sielun olemassaolosta. Materiaalia on reilusti liikaa ja elokuvan tunnelma vaihtelee mustasta komediasta henkiseksi matkanteoksi. Jos 2 päivää Pariisissa oli intiimi tarina kahdesta ihmisestä elämän risteyskohdassa, ovat sukulaiset ottaneet vallan jatko-osassa. Kertojia on yhtäkkiä enemmän ja tarina hajoaa käsiin.

Julie Delpyn huumori on yhä mustaa ja paikoin vaivaannuttavaa, kuten esimerkiksi Delpyn aiemmassa perhekronikassa Ranskalainen viikonloppu (2011). Elokuva asettaa katsojansa kohtaamaan vaikeitakin asioita, mutta tekee sen naurun avulla. Poliittinen korrektius loistaa poissaolollaan ja välillä on vaikea uskoa tekijöiden rohkeutta kuvata todella kiusaannuttavia kohtauksia. 2 päivää Pariisissa oli melankolinen tarina, johon huumori toi lämpöä. New Yorkin kohdalla perheen kohellus vie voiton, ja vaikka se osittain toimiikin hyvin, tuntuvat elokuvan osat irtonaisilta.

Vaikka tarinaan on ujutettu paljon edeltäjästään tuttuja hahmoja sekä vitsejä, on elokuvien ilmapiiri hyvin erilainen. Sisarusten julkiset riidat ja isän (Albert Delpy) päämäärätön haahuilu vievät tarinaa sekoilukomediaa kohti. Elokuva on neuroottisuudessaan Woody Allenin tuolla puolen ja sen ainoana järkevänä hahmona esitetään Marionin poikaystävä Mingus, joka yrittää pitää uusioperheensä kasassa kaiken kaaoksen keskellä. Erilaisen roolityön Mingusina tekevä Chris Rock onnistuukin tasapainottamaan tarinaa jonkin verran.

2 päivää New Yorkissa ei käytä hyväkseen kaupungin antamia mahdollisuuksia samoin kuin 2 päivää Pariisissa teki. Vaikka elokuvat ovat selkeästi kytkeytyneet toisiinsa, tuntuu välillä, että 2 päivää New Yorkissa toimisi paremmin, jos elokuva olisi lähtenyt puhtaalta pöydältä. Nyt se kuljettaa mukanaan painolastia, joka muovaa tarinaa omaan suuntaansa. Elokuva jakaa varmastikin edeltäjästä pitäneet katsojat, mutta yksinään se toimiin varmana vaihtoehtona Hollywoodin muotilla tehdyille romanttisille komedioille. 2 päivää New Yorkissa on selkeä osoitus Julie Delpyn omaleimaisesta ohjaustyylistä, vaikka itse teksti hieman ontuukin.