On vain tämä hetki

Jim Jarmuschista tulee ensimmäiseksi mieleen Dead Man (1995), Neil Youngin rosoisen kitaran säestämä hypnoottinen lännenelokuva. Tämä mustavalkoinen, vähäpuheinen ja vähäeleinen mysteeri kiteyttää mainiosti Jarmuschin elokuvallisen tyylin. Toiset pitävät hänen elokuviaan vaikeaselkoisina ja tylsinä, toiset ovat lumoutuneita.

Broken Flowers on niin avoin ja sydämeenkäyvä elokuva, että sitä on vaikea uskoa Dead Manin, Down by Law’n (1986) tai Stranger Than Paradisen (1984) ohjaajan työksi. Jarmuschille tunnusomainen mustavalkoisuuskin on saanut väistyä, nyt pääväri on vaaleanpunainen. Raskaina pidettyjen elokuvien tekijä on tehnyt keveimmän ja populaareimman työnsä. Huumoria Jarmuschin elokuvista ei ole aiemminkaan puuttunut, mutta Broken Flowersin huumori on aiempia helpommin avautuvaa.

Nordisk FilmPääosassa loistaa koomikkomestari Bill Murray. Murray on Don Johnston, eli melkein kuin hurmurinäyttelijä Don Johnson, joka puolestaan on melkein kuin kaikkien hurmureiden esi-isä, Don Juan. Jarmusch on leikitellyt nimillä ennenkin, sillä Dead Manissa Johnny Deppin hahmo oli nimeltään William Blake.

Don Johnston on ikääntynyt naissankari, jonka tasaisen elämän sotkee tyttöystävän (Julie Delpy) lähtö ja lattialle kopsahtava vaaleanpunainen kirje. Kirje on joltain Donin entisistä naisystävistä, ja siinä väitetään Donin olevan nuoren pojan isä. Anonyymi kirje saa Donin hätkähtämään ja naapurissa asuvan harrastelijasalapoliisi Winstonin (Jeffrey Wright) innostumaan. Winston patistaa ystävänsä matkaan etsimään naista, poikaa ja kaikkea vaaleanpunaista. Näitä kaikkia Don löytääkin, mutta vastausten sijaan ne tarjoavat vain lisää kysymyksiä.

Nordisk FilmJarmusch kertoo tarinansa liikkeen avulla. Hänen elokuvansa ovat usein tie-elokuvia ja sellainen on myös Broken Flowers. Tarina etenee henkilöiden välisten kohtaamisten avulla. On Don ja Winston eloisine perheineen, Don ja kanssamatkustajat bussissa ja lentokoneessa, ja lopulta ja ennen kaikkea Don ja hänen naisensa. Kaikissa kohtaamisissa Don on samaan aikaan läsnä ja sivussa, tapahtumien katalysaattori ja niiden vaitonainen tarkkailija. Elokuvan aikana Don tekee matkan menneisyyteensä saadakseen selvyyttä tulevaisuuteensa. Elokuvan loistava loppu osoittaa kuitenkin, että kaikki mitä meillä on, on tämä hetki.

Nordisk FilmBroken Flowers on vahvojen näyttelijäsuoritusten elokuva. Bill Murray lakonisen hauskana ja salaperäisenä Donina on nappivalinta. Don tuo elävästi mieleen Murrayn roolin Lost in Translationin (2003) ikääntyvänä hurmurina, joka oli kotonaan ei missään ja kaikkialla. Don on samalla tavalla levoton ja tyyni samaan aikaan. Hän kohtaa entiset naisensa vaaleanpunainen kukkakimppu kädessään, avoimena katsomaan menneisyyteensä ja heittäytymään kuvitelmaan elämästä Lauran (Sharon Stone), Doran (Frances Conroy), Carmenin (Jessica Lange) tai Pennyn (Tilda Swinton) kanssa.

Donin naisia esittävät upeat näyttelijät, jotka lyhyessä ajassa ja pienin keinoin onnistuvat kertomaan kokonaisen elämäntarinan. Kohtaamiset ovat lyhyitä mutta sitäkin voimakkaampia. Kukin naisista on omalla tavallaan viehättävä, mielenkiintoinen ja merkillinen, ja jokainen heistä jättää jälkensä niin Doniin kuin katsojaankin.

Nordisk FilmBroken Flowers on jarmuschmaisen viipyilevä ja rauhallinen, jopa hiljainen elokuva, vaikka Donin kiireetöntä matkantekoa säestääkin taustalla alati soljuva etiopialaisen Mulatu Astatqén musiikki. Elokuva malttaa jättää tilaa katsojalle, tämän ajatuksille ja ihmettelylle. Elokuvan huumori on aidosti hauskaa, ja sen uskomaton maailmakin lopulta täydellisen uskottava. Broken Flowers on omaperäinen ja sydämellinen komedia elämän arvoituksista, joihin kaikkiin ei kerta kaikkiaan ole olemassa vastauksia.

Dvd:n lisämateriaalina on bussikohtauksen anatomian, trailerien ja soundtrack-tiedotteen lisäksi klaffitaulun rytmittämä making of, josta paljastuu elokuvan kulkeneen tekovaiheessaan vielä lopullista yksiselitteisemmällä nimellä Dead Flowers. Tämä Broken Flowers: Start to Finish on ennen kaikkea ylistys Bill Murrayn pettämättömälle tilannekomiikan tajulle. Toinen making of, Farmhouse, on osittain mustavalkoisena tyystin toisenlainen. Se on seesteinen tunnelmapala kuvausryhmän työskentelystä ja Jarmuschin elokuvallisesta ajattelusta.

Dvd:n kaksi making ofia vaikuttaisivatkin peilaavan elokuvassa kiteytyviä ohjaaja-käsikirjoittaja Jim Jarmuschin eri puolia, vakavaa ja hauskaa, karskia ja herkkää, hiljaista ja voimakasta. Ne kaikki yhdistyvät Broken Flowersissa toisiaan loistavasti täydentävällä tavalla.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3,3 /13 henkilöä