Vedätys valkokangas

Ruotsalainen Lasse Hallström on tehnyt pitkän ja melko menestyksekkään uran Hollywoodissa. Hän on päätöissään mieltynyt ohjaamaan romaanien pohjalta tehtyjä käsikirjoituksia. Näistä ovat syntyneet lempeät ja sentimentaaliset mutta hetkittäin syvällekin sukeltavat elokuvat Gilbert Grape, Oman elämänsä sankari, Pieni Suklaapuoti ja Laivauutisia. Henkilötarinoiden kuvaamiseen erikoistuneen Hallströmin uusin ohjaus on Vedätys.

Vedätys perustuu tositapahtumiin 1970-luvun USA:ssa. Kirjailija Clifford Irving (Richard Gere) onnistui huijaamaan suurta kirjakustantamoa ja kaikkia muitakin Valkoista Taloa myöten kirjoittamalla tekaistun Howard Hughes -omaelämäkerran. Hughes oli maailman kuuluisimpia ja rikkaimpia miehiä, tunnettu elokuvatuottaja, teollisuuspohatta ja ilmailuekspertti. Martin Scorcesen Lentäjä vuodelta 2005 on mainio henkilökuva Hughesista, jossa pääosaa näyttelee Leonardo DiCaprio.

Irving suunnitteli ja toteutti petoksen yhdessä tutkijaystävänsä Dick Suskindin (Alfred Molina) kanssa. Irving valehteli sumeilematta olemattomasta tuttavuudestaan Hughesiin, juoni sopimuksia, ja sai toistuvista epäilyistä huolimatta kustantamon kirjoittamaan itselleen ja Hughesille osoitettuja satojen tuhansien dollarien palkkiosekkejä.

Irving luotti huijauksessaan siihen, että neuroottinen ja erakoitunut Hughes ei nousisi julkisesti kirjan julkaisua vastaan, vaan pysyttelisi poissa mediakohuista. Lopulta Hughes kuitenkin otti skandaalin tiimoilta kirjakustantamoon yhteyttä vuonna 1972. Tämä pian julkistettu puhelinkeskustelu, jossa Hughes vahvisti, ettei koskaan ollut puhunutkaan Irvingin kanssa, jäi hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen.

Jos Hughes, Irving ja 1970-luvun amerikkalainen yhteiskunnallinen ilmapiiri tai yksilön selviytyminen mahdottomilta näyttävissä tilanteissa kiinnostavat, kannattaa Vedätys ehdottomasti katsoa. Huijaus-aiheiden alkulähde on myös Orson Wellesin kiistelty muka-dokumentti V niin kuin Väärennös vuodelta 1974. Siinä päähenkilöinä ovat Wellesin lisäksi Irving itse, sekä taideväärentäjä Elmyr de Hory, johon perustuvan ja Irvingin kirjoittaman kirjan pohjalta elokuva on tehty.

Hallströmin taidonnäytteen voi katsoa myös muista syistä. Hughes ja Irving ovat kiehtovia, jo psykoottisuutta lähenteleviä henkilöitä, ja psyyken ja toiminnan vääristyneisyys tässä Irvingin tapauksessa on magneettimaisen vetoava. Irvingin täydellinen sotkeutuminen omaan juonittelun ja valehtelun vyyhtiinsä on Richard Geren juhlaa. Gere tekee häikäilemättömän vallanjanoisen ja vähitellen paranoiaan uppoavan kirjailijan roolin taidokkaasti ja raivoisasti eläytyen. Lopulta kirjailija ei juurikaan eroa eriskummallisesta kirjoituksen kohteestaan.

Gerellä on rasittavat maneerinsa, jotka saavat yleensä allekirjoittaneessa aikaan puistatuksia. Enkä liene ainoa. Tällä kertaa ennakkoluulot kannattaa kuitenkin ohittaa, sillä elokuva on sen arvoinen. Näyttelijätyö on sulavaa ja etenkin Alfred Molina ja Marcia Gay Harden vakuuttavat. Nämä peesaavat Irvingiä lepsukkaana kollegana ja hippitaiteilijavaimona liittoutuen kimuranttiin juoneen vaikkakaan eivät yhtä pakonomaisesti kuin sekoava Irving.

Vedätys on hallittu kokonaisuus, jossa uskomaton kohtaa inhimillisyyden rajat. Vaikka kyseessä on tositapaus, joka järisytti niin Nixonin politiikkaa kuin amerikkalaista yhteiskunnallista moraaliakin, on elokuva lopulta yksilön tarina. Ehkä liioitellusti, mutta tässä tapauksessa paikkansa ansaitsevana.

Patologisesti valehtelevan Irvingin loputon valheiden kierre ja vähitellen syvenevä ahdistus, pikku hiljaa nousevat omantunnon ja moraalin kysymykset sekä kiinnijäämisen pelkotilat jäävät voimakkaimmin mieleen sykkimään. Myös ääninä ja kuvina personoituun Howard Hughesiin syttyy vahva kiinnostus, kun Irving tätä omituista miljardööriä niin pakkomielteisesti ja kohtalon sinetöimin askelin tutkii.