100 litraa sahtia valkokangas

Myöhäiskeski-ikäiset sisarukset asuttavat puuhökkeliä jossain päin Sysmää. Työnteko ei oikein maistu, mitä nyt toinen joskus heittää satunnaiskeikkaa kampaamossa. Teoriassa lisätuloja voisi tulla luvattomasta sahdin myynnistä. Asiakkailla vain on kumma tapa unohdella maksusuorituksia, joten eipä silläkään rikastumaan pääse. Sisaruskatraan kolmas osapuoli päättää viettää häitään paikkakunnalla ja haluaa siskoiltaan sahtia pitoihin. Tässä kehys loputtoman pitkältä tuntuvalle ja uuvuttavalle katsomiskärsimykselle.

Villeimmissä unelmissa saattoi toivoa Teemu Nikin uutuudesta 100 litraa sahtia kevyttä vastinetta loistavalle kalifornialaiselle viinisnobbarireissulle Sideways (2004), mutta tyylilaji on tyystin toinen. Matalan usvaista mollisaundia alkupuoli ja tragedian aiheuttaman trauman sävyttämää velttoilua loppuosa.

Hurlumimeiningin lisäksi on onneksi sentään jotain hymähdyttävääkin jäänyt kankaalle. Olavi Virran viisu erikseen koettuna humalaisen esittäjän ja yleisön korvin näyttää, että osaamistakin löytyy.

Aina on syöty lihaa ja alkoholiakin kitattu tuhansia vuosia. Tällä vuosisadalla seksistisyydelle ei kelpaa enää hihitellä, mutta alkoholismista voidaan edelleen repiä irtoherjaa ilman omantunnon tuskaa. Hankala aihe vaatisi enemmän ymmärrystä sekä näkemystä, jotta koomiset intentiot eivät kääntyisi itseään vastaan. Ei todellakaan uponnut.

Naisten alkoholismi ei kotimaisessakaan elokuvassa ole mitenkään uutta. Aihetta on käsitelty aiemmin muun muassa Niskasen elokuvassa Käpy selän alla (1966), Donnerin Annassa (1970) ja Pakkasvirran Kesäkapinassa (1970).

Läträämisen keinotekoisia perustelujahan löytyy aina. Se entisestään laskee elokuvan tasoa. Jos vedetään yli, niin vedettäisiin sitten rennommalla kädellä. Lopussa taivaalta olisi voinut laskeutua EHYT ry:n enkeli jakamaan viimeisiä tuomioita ja tuopposia.

Tuttujen ruutu- ja näyttämökasvojen rimpuilua nollakässärin puristuksessa on raastavaa seurata. Lienee osin tarkoituskin, mutta yhtä ahdistusta kaikki tyynni.

Omaperäisiäkin leffoja tehneen Nikin uralla 100 litraa sahtia on harmittava lässähdys. Toivottavasti ojasta noustaan sahdilla tai ilman. Tämä sekasotku on kaikkea muuta kuin kunnianosoitus maineikkaalle suomalaiselle perinnejuomalle. Ja kyllä sysmäläinenkin sahti häviää mennen tullen pohjanmaalaiselle.