Aurinko laskee Lemmenjoella valkokangas

Kullankaivaminen Lapissa oli lähtöpiste Sisulle (2022), yhdelle viime vuosien menestyneimmistä kotimaisista elokuvista. Nyt aiheeseen on saatu myös toinen perspektiivi, nykypäivästä ja jopa ilman natseja. Juho-Pekka Tanskasen ohjaama, käsikirjoittama ja kuvaama dokumentti Aurinko laskee Lemmenjoella seuraa alueen kullankaivajayhteisöä, jonka elämään kaivoslaki tuo huomattavan muutoksen.

Vähäeleinen dokumentti pääsee ihailtavan lähelle kohdettaan. Se keskittyy työnteon kuvaamiseen ja tilan antamiseen sen kohdeyksilöille, erityisesti seitsemänkymppiselle Raimo Kanamäelle. Toisinaan hänen tai jonkun muun suusta pääsee kiinnostava ajatus.

Elokuvan edetessä sitä alkaa kuitenkin vaivata perspektiivin puute. Usein taustalla soiva menneen maailman musiikki luo kokemuksen katoavasta elämäntavasta ja ajan hampaissa olevista ihmisistä, mutta tätä syvemmälle ei päästä. Dokumentin ei tarvitse olla terävän argumentatiivinen toimiakseen. Aurinko laskee Lemmenjoella on kuitenkin uuvuttavaa katsottavaa, koska sillä ei tunnu olevan juurikaan sanottavaa aiheesta.

Tanskasen elokuvasta puuttuu myös sitä yhteen sitova rakenne. Muotoa kokonaisuuteen tuo kaivoslaki ja sen tuoma pakko reagoida muutoksiin, mutta kohtauksesta toiseen tai usein niiden sisällä elokuvalla ei ole suuntaa. Lopputulos on ihailtavan kiireetön, mutta myös vailla kiinnityskohtia katsojalle. Osin tyylikäs maisemakuvaus tuntuu pitemmän päälle täytteeltä tuotokseen, josta pihvi on jäänyt puuttumaan.

Kiinnostavin asia elokuvassa on mahdollisesti koko yhteisön ainoa lapsi, Nils-Emil Kalla. Hänen tylsistymisensä ja ilmeisen seuran puutteen kautta syntyy elokuvan ainut kiinnostavan dramaturgian poikanen: miten tämä lapsi löytää oman tiensä maailmassa, joka vaikuttaa olevan tulossa päätökseen? Hänen pohdintansa siitä, onko kullankaivaminen häntä varten, on teoksen mieleenpainuvin anti.

Aurinko laskee Lemmenjoella on tallennus pienestä mutta kiehtovasta kulttuurihistoriallisesta hetkestä. Aiheen mielenkiintoisuudesta huolimatta sen toteutus ei johdata tuotosta tästä lähtökohdasta pidemmälle. Pienessä ja vaatimattomassa elokuvassa on valaisevia hetkiä ja muutama komea maisema, mutta kokonaisuutena se muistuttaa kärsivällisyysharjoitusta.