Sarjasta elokuvaksi

Teemu Nikki ja Jani Pösö saivat muutama vuosi sitten Yleltä tarjouksen tehdä nuortensarjaa. Sarjan piti käsitellä aiheita, joista nuoret eivät välttämättä halua puhua. Nyt #lovemilla-sarjaa on tehty jo kolme tuotantokautta. Nikki ja Pösö ovat tuottaneet ja käsikirjoittaneet sarjaa alusta alkaen, minkä lisäksi Nikki on ohjannut jokaisen jakson, joita on tehty noin seitsemänkymmentä.

Jokainen jakso on katsottavissa YouTubessa ja Yle Areenassa. Televisiosta #lovemillaa seuraa vain harva. Nuortensarjan tekeminen ei alun perin innostanut Nikkiä.

Alkuperäisessä briiffissä pyydettiin nuortensarjaa, jossa käsitellään asioita, joista on vaikea puhua. Oli ajatuksena, että genret voisivat vaihtua siinä välissä. Olin aluksi vastentahtoinen, mutta sitten mietin, että mitä jos koettaisi tehdä sellaisen sarjan, jota aikuiset jaksaisivat katsoa. Sarjan, jota kolmekymppisenä muisteltaisiin: ”#lovemilla oli kova silloin nuoruudessa”.

#lovemillaa piti tehdä vain yksi kausi, mutta sitten siitä tuli iso hitti ja piti tehdä toinen kausi vielä samana vuonna. Elokuvaidea syntyi, kun Nikki havahtui materiaalin rikkauteen.

Kun kolmatta kautta tehtiin, tajusin, että tämä maailma on kamalan herkullinen. Tuntui, että olin löytänyt kokonaan uuden tavan kertoa tarinaa tai tehdä elokuvaa, ja siitä tuli ajatus, että se toimisi oikein hyvin kankaalla.

Genretulva

Kaikki genret on yhdistetty, maailma on surrealistinen ja hahmot vahvoja. Näiden ainesten ympärille on kasattu Lovemilla-elokuva, jonka nimestä risuaidaksikin haukuttu hashtag on tiputettu. Syynä muutokseen on, ettei sosiaalinen media näyttele elokuvassa niin suurta roolia kuin sarjassa.

Sarjassa se oli paljon enemmän mukana. Tarina – Millan elämä – eli siinä sarjan rinnalla koko ajan. Nyt meillä on elokuva, joka julkaistaan pitkänä elokuvana kerralla, jolloin somepuoli toimii toisella tavalla. Tärkein syy oli kuitenkin siinä, että halusimme erottaa elokuvan tv-sarjasta.

Elokuvassa on paljon viittauksia 1980- ja 1990-luvun elokuviin, kuten Indiana Jonesiin, Gremlinsiin, Robocopiin ja moniin muihin.

Genrejen kirjo on hatunnosto lapsuuteni elokuville. Vaikka tämä on nuorten elokuva, niin tämä on myös suunnattu vanhemmille.

Olisiko tällaista elokuvaa edes voinut tehdä, jos alkuperäinen tv-sarja ei olisi ollut niin vapaamuotoinen?

Ei. Eikä minua olisi kiinnostanut tehdä sitä. Se, mikä siinä sarjassa oli niin ihanaa, oli, että mitä tahansa saattoi tapahtua. Sitä oli hirvittävän hauska tehdä ja tekijänä oli hauska huomata, miten välinettä pystyy käyttämään rohkeammin. Sarja toimi koelaboratoriona tälle elokuvalle. Siinä todellakin näytellään normaalia hulluuden keskellä.

5 minuutin jaksoista puolentoista tunnin elokuvaksi

#lovemillan jaksot ovat vain viiden minuutin mittaisia. Tästä huolimatta Nikin mielestä sarjan siirtäminen pitkään elokuvaan oli yllättävän helppoa. Vaikka jaksot olivatkin itsenäisiä, jokaisen kauden taustalla on yksi pidempi juoni. Hahmot ja tapahtumapaikat olivat jo valmiita. Ainoastaan juoni piti kehittää.

Sarjassa on varsinkin toisella ja kolmannella kaudella paljon räävittömiä jaksoja, joissa lentää verta ja ulostetta ja kaikkea mahdollista muutakin. Jouduimme miettimään, että puolentoista tunnin pitää kaatua eteenpäin ja lopussa pitää olla iso nosto. Rakennetta piti miettiä. Tässä oli kuitenkin myös vapautta. Sarjan 75 jaksoa sijoittuvat neljän seinän sisälle ja nyt meillä oli mahdollisuus mennä mihin vain. Esimerkiksi Jukka Kasville rakensimme pajan, josta löytyy kaikenlaista.

Pääjuonen lisäksi mukana on runsaasti sivujuonia, jotka on rakennettu eri hahmojen ympärille. Kantavana teemana on rakkaus ja kaikille sarjan hahmoille haluttiin antaa rooli elokuvassa. Nikin mielestä sivujuonet rikastavat tarinaa. Samaa rakennetta on hyödynnetty myös sarjassa.

On kiinnostava nähdä, miten Lovemilla pärjää elokuvateattereissa. Sarjan katsojat on haalittu netin ilmaisilta katselualustoilta. Saako Lovemilla liikutettua samat katsojat tietokoneen äärestä elokuvateattereihin?

Toivottavasti. Kun ryhdyimme tekemään tätä, halusimme tehdä tästä niin elokuvallisen, että sen näkeminen kankaalta toisi sille oikeasti lisäarvoa. Sarjaa on katsottu noin kymmenen miljoonaa kertaa netissä, mikä tarkoittaa sitä, että sarjaa ovat katsoneet myös muutkin kuin nuoret. Sarja on aina nojannut elokuvagenreihin ja niihin heavyusereihin, jotka diggaavat eri genren elokuvia ja tykkäävät käydä leffassa. Sitä kautta uskon, että me saamme tälle katsojia.

Lue myös