"Minun oli tartuttava Hesen unelmaan"
Fiktioelokuvistaan tuttu Aleksi Salmenperä on tehnyt ensimmäisen dokumenttielokuvansa. Dokumentti Alaska Highway on roadmovie jossain muualla olemisen unelmasta.
Salmenperä tunnetaan palkituista elokuvistaan Paha perhe (2010), Miehen työ (2007) sekä Lapsia ja aikuisia (2004).
Alaska Highway sai alkunsa Ruotsissa.
Pahan perheen jälkeen halusin tehdä tie-elokuvan. Lähdin koekuvausmielessä epämääräisen biker-porukan mukaan Ruotsiin kesällä 2010. Minun oli tarkoitus kuvata muutamaa henkilöä, joista yksi oli Hese, Alaska Highwayn päähenkilö. Hän kertoi minulle Ruotsissa unelmastaan.
Vailla vakituista osoitetta elävän 44-vuotiaan Hesen vaikeudet huipentuvat Suomen talveen. Pakkanen, lumi ja irtonainen elämäntapa eivät sovi yhteen. Hese unelmoi elämästä Vancouver Islandilla Kanadan länsirannikolla. Unelman ensimmäinen pala löytyy Alaskasta.
Hesellä oli elokuvaamisen arvoinen unelma. Elokuvantekijänä minun oli tartuttava siihen. Ryhdyimme rahoittamaan elokuvaa ja kuvaamaan Hesen matkavalmisteluja talvella 2011. Saman vuoden toukokuussa matkustimme Alaskaan.
Siellä odottaa 63-vuotias matkailuauto, halpa mutta tyylikäs. Hesen uusi koti. Ja kodin pitää pystyä liikkumaan kohti Vancouver Islandia. Hesekin on erittäin liikkuvainen.
Hän pyrkii pitämään itsensä vapaana liikkumista rajoittavista tekijöistä. Hän on mielestäni kiinnostava sekoitus rasvanäppiä ja runoilijaa.
Työskentely Hesen kanssa oli mukavaa, koska hän on kohtelias ja nöyrä. Hän kuitenkin inhosi kaikenlaisia rajoituksia ja kahleita. Esimerkiksi nappimikin asentaminen aiheutti välillä pientä ahdistusta. Mutta hän selvittää eteen tulevat ongelmat uskomattomalla kärsivällisyydellä ja sitkeydellä. Ja muiden tuella.
Mikä auto!
Heselle ja rekanraadolle kehittyy viha–rakkaus-suhde, sillä unelmien rekka varustettuna unelmien asuntovaunulla ei suostukaan liikkumaan toivotulla varmuudella.
Myös ohjaaja Salmenperän ja rekan välit eivät aina olleet mutkattomat.
Se oli täysin mahdoton ja omapäinen ohjattava. Ja siitä hyvä, että se oli paljon liikkumatta. Skarpaaminen helpottui.
Kauneutta 63-vuotiaasta löytyi.
Mielestäni se on yksi kaikkien aikojen tyylikkäimpiä autoja tie-elokuvien historiassa. En olisi voinut toivoa parempaa. Nyt se odottaa Vancouver Islandilla seuraavaa seikkailua. Tämä taisi olla vasta trilogian ensimmäinen osa.
Pohjois-Amerikassa kuvatun roadmovien tekeminen oli haastavaa ja antoisaa.
Tiesimme, että reissussa ollaan vain kerran eikä uusintakuvauksia päästä suorittamaan. Se johti jonkinlaiseen jatkuvaan hälytystilaan: nyt on kuvattava koko ajan tai ainakin oltava valmiina. Se oli äärimmäisen uuvuttavaa. Erityisesti tien päällä, jolloin olosuhteet yleisestikin vaikeutuivat.
Antoisinta oli se, että ymmärsi hetkien ainutkertaisuuden. Ja näki ihmisen hullun unelman toteutuvan pala palalta. Matkaan lähdön tunnelma hankalien korjausvaiheiden jälkeen ja rekan tulipalo jäivät erityisesti mieleen.
Elokuva vapaudesta
Aleksi Salmenperä kannustaa tavoittelemaan kaikenlaisia unelmia.
Halusin tehdä elokuvan, joka todella on vapaa kaikesta opettamisesta. Toivon, että se rohkaisee ihmisiä tarttumaan järjettömiinkin unelmiin. Halusin tietoisesti romantisoida kulkemista ja kaikesta irrallaan olemista. Toivottavasti onnistuin.
Lue myös
Seuraava:
Susanna Helke ja American Vagabond
Sain mahdollisuuden seurata amerikkalaista elämää ulkopuolisena. Se on aina kiehtonut minua.
Edellinen: Mika Ronkainen ja Laulu koti-ikävästä
”Joku sanoi, että tämä elokuva on vähän niin kuin Tie pohjoiseen meets Miesten vuoro.”