"Vanhempien pitäisi nähdä tämä!"

Susanna Helken uusi dokumentti American Vagabond (2013) kertoo amerikkalaisten suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.

Helke asui San Franciscossa viitisen vuotta toimiessaan vierailevana elokuvantekijänä University of Californian Santa Cruzin elokuvaosastolla. Kotikulmilta löytyi aihe uuteen elokuvaan.

Kiinnitin kotikadulla huomiota kadunkulmissa istuviin tyyppeihin, jotka kerjäsivät rahaa.

Samoihin aikoihin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 20–40 % Yhdysvaltojen suurkaupunkien kodittomista nuorista kuuluu seksuaalivähemmistöihin. Perheet ovat hylänneet nuoret.

Se jäi vahvasti mieleeni. Ajattelin, että siinä olisi ainesta elokuvaksi. Haastava aihe myös pelotti, ja olin monta kertaa aikeissa luopua siitä.

Amerikkalaiset nuoret tulevat yhä nuorempina kaapista, jopa alle 15-vuotiaina. Jos perhe hylkää heidät, he lähtevät isoihin kaupunkeihin, suuri osa San Franciscoon. Mutta se ei ole enää turvapaikka, sillä eri kulttuurit törmäävät. Yhteisöllisyyttä ei ole ja nuoret jäävät yksin ja syrjään. Kukaan ei välitä heistä. Yhdysvalloissa monissa yhteisöissä ajatellaan vieläkin, ettei seksuaalivähemmistöjä ole. Tai homoudesta pitäisi parantua, eheytyä.

Seurasin nuorten elämää ja haastattelin heitä. Sitten törmäsin dokumentin päähenkilöihin, 17-vuotiaaseen Jamesiin ja hänen poikaystäväänsä, 20-vuotiaaseen Tyleriin. Tuntui, etteivät he kuuluneet siihen maailmaan. James innostui elokuvasta ja halusi ehdottomasti mukaan.

Lapsi on suurin pelko

James karkaa kotoaan pikkukaupungista Tylerin kanssa San Franciscoon etsimään luvattua kaupunkia. Hyväksynnän etsintä, vanhempien ennakkoluulot ja kapina ajavat Jamesin pois kotoaan, mutta pakomatka ei voi jatkua ikuisesti. Mitä tapahtuu periamerikkalaiselle perheelle, johon syntyy lapsi, joka edustaa sitä, mitä eniten pelätään?

American Vagabond on kertomus Jamesista ja Tylerista. Se on myös kertomus Jamesin suhteesta vanhempiinsa ja Jamesin äidin ristiriidasta. Se on kuvaus lähentymisestä ja sovinnosta. Vaikka Jamesille tapahtuu pahempaakin.

Sain mahdollisuuden seurata amerikkalaista elämää – ulkopuolisena. Se on aina kiehtonut minua. Ymmärrän sitä nyt paremmin. Ja olen iloinen siitä, että sain tehdä siellä elokuvan.

Sen teossa riitti jännitystä – joka käänteessä. Olihan kyse nuorista miehistä ja haastavasta aiheesta.

Kun James joutui vankilaan, täytyi miettiä, miten ratkaisemme tilanteen. Tuntui, että homma loppui siihen. Jouduimme odottamaan, että James pääsee ehdonalaiseen, jotta saimme tehtyä voice-over-äänitykset hänen äänellään. Se oli jatkuvaa taistelua, mutta kuitenkin kaikki aina järjestyi.

Myös muissa maissa vanhempiensa hylkäämien kodittomien nuorten määrä lisääntyy. Suomessa nuoret eivät niin helposti ajaudu kodittomiksi, mutta vastaavasti meillä ilmiö näkyy esimerkiksi lastensuojelun piirissä.

Se tuntuu

American Vagabond esitettiin tammikuussa DocPoint-festivaalilla. Sen kansainvälinen ensi-ilta oli huhtikuussa Nyonissa Sveitsissä ja se esitettiin myös Sodankylässä. Yhdysvaltojen-levitystä kehitellään parhaillaan.

Myös katsojat ovat kohdanneet haastavan aiheen. Elokuva on herättänyt voimakkaita reaktioita. Se on koskettanut.

Suhtautuminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan ei meillä ole niin rajua kuin Yhdysvalloissa. Ilmapiiri on parantunut, mutta parannettavaa vielä on.

Eräs katsoja sanoi, että kaikkien vanhempien pitäisi nähdä elokuva.

Lue myös