Tyhjiö kotikatsomo

Aleksi Salmenperän ohjaama ja käsikirjoittama Tyhjiö on kunnianhimoinen draamakomedia taiteellisesta kunnianhimosta ja taiteen tekemisen rajoista.

Elokuvan avaavassa kohtauksessa toista päähahmoa, näyttelijä Pihla Sucksdorffia (Laura Birn), haastatellaan televisio-ohjelmassa. Haastattelija kuumottaa näyttelijää siitä, onko hänellä eri kriteerit kansainvälisille ja suomalaisille elokuvaproduktioille: muualla hän on valmis tekemään mitä tahansa seksistisiä rooleja, ja Suomessa hän kritisoi aktiivisesti elokuvamaailman ahtaita naisrooleja. Sama kaksoisstandardien kritiikki lävistää koko elokuvan.

Satiiriksi Tyhjiön voisi luokitella juuri tästä syystä. Todellisuus ja ihanteet törmäävät päähenkilöiden elämässä niin henkilökohtaisella kuin työelämän tasolla. Ivallinen se ei kuitenkaan ole, ehkä korkeintaan pirullinen.

Sucksdorffin mies on menestynyt kirjailija Eero Kaila (Tommi Korpela), jota vaivaa pahimman laadun luomisblokki, hän ei ole saanut koko heidän suhteensa aikana kirjoitettua yhtään uutta teosta. Tekstiä ei synny, ja paineet kasvavat koko ajan. Vilkkuva kursori kuvastaa paitsi Eeron valkoisen paperin kammoa myös hänen paikoilleen jumahtanutta elämäänsä. Eero ei ole tyytyväinen itseensä, eikä sen vuoksi mihinkään tai kehenkään muuhunkaan. Siksi hän lähtee merille, ”puhdistamaan maljaansa”. Kaverit ovat tietysti hurmiossa Eeron rohkeasta päätöksestä.

Tyhjiö kuvaa suhteissaan sokeita ihmisiä, surutta liioitellen. Kiusalliset tilanteet ovat sen ydinkauraa. Monenlaisten rajojen yli astutaan, mutta ei kevyesti, vaan olosuhteiden pakosta.

Leikkaustyyli henkii Ranskan uuden aallon raikkautta, kuvien energia tuo mieleen Hymyilevän miehen (2016). Näitä mielleyhtymiä toki vahvistaa myös mustavalkoinen kuvaus. Tarinankerronta on ihastuttavan raikasta.

Herkullisia, satiirisia tiivistyksiä taiteen luomisesta ja siitä puhumisen tavoista kuullaan useassa kohtauksessa. Kun Eero palaa meriltä, hän tapaa kustannustoimittajansa (Matleena Kuusniemi). Eero yrittää vakuuttaa kustannustoimittajan kertomalla, miten merillä olo on nyt kirkastanut hänen mielensä, ja nyt ”meillä on hyvä tilanne, malja on tyhjä”. Täyttä timanttia on jatko: ”Nyt mä tislaan, pisara kerrallaan, sitä kaikkein kirkkainta”.

Elokuvan tuotantoprosessi on ollut vähintään yhtä vaiheikas ja erityislaatuinen kuin sen lopputulos. Elokuvan erittäin nimekäs näyttelijäkaarti, johon Birnin ja Korpelan lisäksi kuuluivat muun muassa Minna Haapkylä, Maria Heiskanen ja Hannu-Pekka Björkman, halusi tehdä Tyhjiön ilman korvausta työstään. Leffa valmistui usean vuoden aikana puhdetöinä, muiden töiden ohessa.

Mitä tämä kertoo suomalaisesta elokuvasta?

Yksilötasolla etenkin luottamuksesta Salmenperään. Elokuvasäätiö ei nähnyt projektia tukemisen arvoiseksi, Elonetissä elokuvan rahoittajaksi mainitaan Yle ja kiitoksissa myös Suomen Kulttuurirahasto sekä Taiteen Keskustoimikunta. Siihen nähden elokuvassa ei ole kuitenkaan pihistelty uskottavuudesta, kuvattiinhan sitä Suomen lisäksi Los Angelesissa ja Havannassa.

Suomalaisten elokuvien rahoituspolitiikan ja elokuvataiteen tulevaisuuden kannalta on sen sijaan huolestuttavaa, ettei näin laadukasta elokuvaa nähty rahoittamisen arvoiseksi.