Ei muottiin ahdettu elokuva

Kahdeksan vuotta sitten Aleksi Salmenperä kirjoitti Juha Jokelan Fundamentalisti-menestysnäytelmään perustuvaa elokuvaa. Laura Birn ja Tommi Korpela olivat tulossa sen pääosiin. Mutta se ei saanut rahoitusta elokuvasäätiöltä. He olivat olleet innoissaan intiimistä ”bergmanilaisesta” käsikirjoituksesta. Kielteinen rahoituspäätös harmitti.

Birn ja Korpela ehdottivat että elokuva toteutettaisiin ilman rahaa. Salmenperä halusi luopua aiheesta. Hänellä oli mielessään henkilöhahmo, joka tuijottaa läppärin tyhjää näyttöä ja vilkkuvaa kursoria.

Salmenperää houkutteli täydellisen riippumaton tuotanto. Hän oli miettinyt perinteistä kaavamaista tapaa, miten elokuvia tehdään. Kun tarinat tulevat yhdestä ”tuutista”, tiukkoja aikatauluja ja kohtausten tarkkaa sisältöä, ”myllyä”, jonka läpi joudutaan menemään.

Tämä lähti liikkeelle tekemisen innosta ja uteliaisuudesta. Halusin tehdä vapaana.

Suuri tarve

Salmenperä alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta, jossa on muun muassa läppäriä tuijottava mies. Tommi Korpela ja Laura Birn tulivat mukaan kehittelemään tarinaa. He päättivät kirjoittaa ja kuvata elokuvan ilman rahoitusta, omilla ehdoilla, ja antaa jäljen näkyä.

Salmenperä kysyi tutuilta ammattilaisilta alkavatko he tehdä elokuvaa ilmaiseksi, ainakin aluksi, ja että matkan varrella selviäisi saadaanko rahoitusta. He innostuivat toisenlaisesta tavasta tehdä. Hän kysyi elokuvaan myös muita eturivin näyttelijöitämme ja kaikki lähtivät mukaan.

Oli siis suuri tarve ja halu kertoa erilainen tarina erilaisella tavalla. Neljässä vuodessa tuli valmista.

Syntyi elokuva, jonka keskiössä on viisi vuotta yhdessä ollut taiteilijapari. Nainen on näyttelijä, mies kirjailija. Naisen ura on nousussa, mies tuijottaa jumissa tietokoneen kursoria. Se on kuvaus parisuhteista, taiteesta ja menestyksen hinnasta.

Aloimme tehdä Tyhjiötä läheltä omaa elämänpiiriämme ja ammatillisia kokemuksiamme.

Tarina uusiin suuntiin

Salmenperä kirjoitti tarinan perusrungon, aluksi muutaman kohtauksen ja sitten se kuvattiin. Kehittely Birnin ja Korpelan kanssa jatkui. Tarina kulki moneen suuntaan, ei eivät aina tienneet minne, mutta se oli myös vapauttavaa. Eikä ollut tietoa kuinka paljon aikaa kaikkeen kuluisi – vuosi tai kymmenen.

Sitten kirjoitin stoorin proosamuodossa ilman dialogia. Kun kaikki sujui hyvin, suunnittelin miten elokuva alkaisi ja loppuisi.

Kuvaukset alkoivat vuonna 2014. Niiden aikana kaikilla oli myös muita töitä, ja Tyhjiötä kuvattiin, kun se oli mahdollista. Salmenperä teki samaan aikaan perinteisellä tavalla elokuviaan Häiriötekijä (2015) ja Jättiläinen (2016).

Tyhjiön tarina sai uusia suuntia sen mukaan, missä tekijät olivat. Kun Tommi Korpela esitti rahtilaivan kapteenia saksalaiselokuvassa Deadweight (2016), Tyhjiön Eerokin on rahtilaivalla – etsimässä inspiraatiota. Kun Aleksi Salmenperä kuvasi Havannassa Korpelan ja Kari Hietalahden kalastussarjaa Incredible Fishing with Hissu ja Tommi, Tyhjiössäkin ollaan Havannassa.

Kun Tyhjiötä kuvattiin, kirjoitin vain sen hetkisen kuvauspäivän materiaalin. Kun sitä kertyi, aloimme leikata. Kun näin mitä syntyi, pystyin parantamaan ja terävöittämään kirjoitusotettani, Salmenperä kertoo.

”Tiesimme mihin lähdimme”

Kuvaukset sujuivat hikisissä merkeissä, kun kaikki tekivät kaikkea. Perinteistä hierarkiaa ei ollut. Pienen kuvausryhmän täytyi välillä improvisoida ja tehdä nopeasti päätöksiä. Se oli haastavaa mutta antoisaa. Mustavalkoisuuden avulla saatiin elokuvan maailma haltuun.

Tavoitteenamme oli tehdä upea elokuva, johon nappaamme rahat myöhemmin, hän naurahtaa.

Yle lähti mukaan kuvausten puolivälissä.

Ylen rahoituksella pääsimme kuvaamaan Hollywoodiin. Saimme lisäksi levitystukea elokuvasäätiöltä.

Tämä on lähes täysin talkooleffa. Teimme riskillä, että emme tulisi saamaan mitään. Tiesimme kuitenkin, mihin lähdimme ja uskoimme pärjäämiseemme.

Kaikki ovat olleet hyvillään kokeilevasta ja paineettomasta tekotavasta. Kuvaustilanteiden intiimiydestä ja rauhallisuudesta.

Ihmisen paineet ja pelot

Yksi lähtökohtamme oli, että tiedämme mistä kerromme.

Tyhjiön ihmiset kamppailevat asioiden kanssa, jotka ovat tuttuja kaikille. Ne vaikuttavat ja näkyvät yhä enemmän.

Esimerkiksi se, kun helposti unohtuu, mikä on elämässä tärkeää. Kun arvot menettävät merkityksensä ja tietynlainen narsismi sekoittaa pään. Vain voittajat ja menestyjät ovat jotain -ajattelu. Aikaansaamisen pakko. Kun asetamme itsellemme liikaa paineita. Kun mietimme, miten sijoitamme perhe-elämän elämäntilanteeseen. Monet pelot.

Elokuva kuvaa myös luovaa työtä tekevien ihmisten menestymisen tuskaa. Kun itsekritiikki ja tyytymättömyys kasvavat niin suureksi, ettei mikään kelpaa itselle eikä mistään saa otetta.

Se ei ole uutta. Jo Akseli Gallen-Kallela sanoi: ”Ensimmäinen ja viimeinen. Välillä ei ole mitään.” Henkilöhahmoissa on meitä kaikkia. Ei tarvinnut mennä kauas itsestä kun kokemukset tuntuvat tutuilta.

Todentuntuinen

Tyhjiössä on Aleksi Salmenperän elokuville ominaista mustaa huumoria ja omaperäisyyttä.

Tätä pidetään raikkaana, ainutlaatuisena ja todentuntuisena. Se oli tavoitteemme: teemme elokuvan joka tuntuu todelta, ei muottiin ahdetulta perustarinalta.

Mieleen on jäänyt muun muassa se, kun olimme Hollywoodissa. Asuimme Tommin kanssa teltassa, koska rahaa oli vähän. Kuvasimme salaa, koska kuvausluvat olisivat maksaneet. Saimme sakot kuvatessamme rannalla. Myös kuvaukset Havannassa, jossa kuvasin itse. Olin saanut pikaisen koulutuksen repussani matkaavan kameran käyttöön.

Tyhjiö ja sen loppu on toiminut hyvin.

Mitä ****** tapahtui, katsojat ovat kysyneet. Heidän on ollut vaikea uskoa, että niin todella käy.

Olen onnellinen että olemme maalissa tämän kanssa. Tämä todella kannatti.

Seuraavaksi suuri tuotanto

Aleksi Salmenperä alkaa marraskuussa ohjata tv-sarjaa. Se on suuri suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto, joka sijoittuu Ruotsiin. Salmenperä on ideoinut konseptin.

Lue myös