Pahat tunteet synnyttävät mielen hirviöitä

Kanadalainen David Cronenberg (1943–) kuuluu niihin ohjaajiin, joiden pelkästään tähänastinen ura tullaan muistamaan pitkään. Ei välttämättä siksi, että hän olisi tehnyt mahdollisimman laajaa yleisöä miellyttäviä, "suuria" elokuvia, vaan sen vuoksi, että Cronenberg ei ole luopunut omasta visiostaan missään vaiheessa uraansa. Useimpia tämä visio ei fyysisesti ja psyykkisesti vinksahtaneine hahmoineen välttämättä miellytä.

Pelkästään kauhusta puhuminen olisi Cronenbergin kohdalla riittämätöntä. David Lynchin Eraserheadin tavoin hän tuo jo vuoden 1979 työssään The Brood näkyville toisenlaisen, mutta kokonaisen maailman. Tässä maailmassa raivoisa tunne materialisoituu kasvaimiksi, haavaumiksi ja pahimmillaan kokonaisiksi lapsiolennoiksi. Psyykkisesti aiheutettujen metamorfoosien kohteeksi valikoituu ahdistunut, terapian tarpeessa oleva elämän haavoittama ihminen.

The Brood on yllättävän klassinen kauhuelokuva aina Howard Shoren (mm. The Lord of the Rings -trilogia) musiikkia myöten. On pikkutyttö ja muutenkin hirviömäisiä lapsia, hieman vinksahtaneen oloinen tohtorisetä ja tietysti henkilö, johon kaikki näkyvä pahuus näyttäisi kulminoituvan. Parasta Cronenbergia se ei ole. Elokuva näyttää ja tuntuu syystäkin liian henkilökohtaiselta ja ehkä sen vuoksi kaavamaiselta. Cronenberg ohjasi elokuvan tuskallisen avioeron jälkeen.

Vaikka tarina onkin rakennettu hajonneen ydinperheen ympärille, todellisessa pääosassa ovat psykoottisen mielen synnyttämät hirviömäiset jälkeläiset. The Brood lihallistaa tunteen – aihe, joka yleensä länsimaisessa ihmiskuvassa tuomitaan mahdottomaksi. Tunne tunteena on vapaa olemaan kuinka kammottava tahansa ilman, että vahinkoa syntyy kenellekään ulkopuoliselle. Cronenbergin painajainen on järkyttävä ja tehokas: ei kukaan ole moraalisesti niin hyvä, että oikeasti haluaisi toisten näkevän sisimpäänsä – tai sisintänsä, kuten Nola Carvethin (Samantha Eggar) tapauksessa. Tohtori Raglanin (Oliver Reed) pseudoterapeuttinen psykoplasmatiikka aiheuttaisi ainakin meidän aikanamme ihmiskunnan joukkotuhon.

The Brood ilmestyy samaan syssyyn Evil Deadin niinikään leikkaamattoman dvd-version kanssa. Dvd-julkaisut ovat oiva tapa hemmotella kauhugenreharrastajien pientä, mutta omistautunutta joukkoa – tai sitten vain nerokas keino nyhtää heiltä hieman lisää rahaa. The Broodilla on kuitenkin julkaisuna hieman suurempi merkitys Cronenbergin uran kartoittajana. Hänen seuraavia ohjauksia kun olivat mm. The Scanners (1981) ja Videodrome (1983), myös mielen pimeitä voimia tutkivat elokuvat. The Broodissa on idullaan ominainen cronenbergilainen tapa luoda kauhua valkokankaalle ja siksi sen näkeminen kuuluu ainakin The Spiderista (2002) pitäneiden yleissivistykseen.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3 /2 henkilöä