Vihreän torvikorvan seikkailut, osa kaksi
Shrek (2001) muistetaan elokuvana, joka voitti ensimmäisen koskaan myönnetyn Oscarin parhaasta animaatiosta ja legitimoi DreamWorks -yhtiön Pixarin vakavasti otettavaksi kilpailijaksi. Ulkoisista ansioistaan huolimatta elokuva oli myös hillittömän hauska. Korvavaikkukynttilöitä sytyttelevä vihreä jätti ei halunnut prinsessaa, saati sitten valtakuntaa, vaan lähti taistelemaan suotilkkunsa puolesta. Ensin vastassa oli lievästi kitukasvuinen lordi, jota seurasi räpsyripsinen lohikäärme. Elokuva nauratti oikeasti, sillä se rikkoi monta rajaa teknisellä ja kerronnallisella puolella.
Siirryttäessä preesens-muotoon on valittaen todettava, että loistavaa animaatiota aikuisille -ideaa ei voitu jättää suosiolla legendaariseen rauhaansa. Shrek 2:ssa vihreä jätti morsioineen matkaa anoppilaan, jossa tyytymättömyyttään purnaa kuningasparin ohella hyvä haltijakummi. "Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti" ei tiukan haltijatarmatamin mielestä koske suolla asuvia jättejä – etenkään, kun oma poika uhkaa jäädä ilman prinsessaa ja puolta valtakuntaa.
Shrek 2 on toki hauska, nauruja kirvoittava elokuva. Risti- ja alaviitteet populaarikulttuurin suurimpiin menestystarinoihin ja tunnetuimpiin satuihin ovat vahvasti edelleen mukana, mutta "se jokin" jätin ja kumppaneiden seikkailuista puuttuu. Liekö ongelmana liiallinen yrittäminen vai sitten tutun idean toistelu. Vaikka vitsit ovat uusia, tuntuu parodian idea vesittyneeltä. Yllätysmomentti käytettiin loppuun ensimmäisessä elokuvassa, eikä moista etua saa takaisin edes kääntämällä päälaelleen satujen rakastetuimpia stereotyyppejä.
Shrek 2:ssa on pakollisen jatko-osan makua, eikä sitä suomenkielinen toteutus paranna. Dubbauksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sattuu tietämään alkuperäisten ääninäyttelijöiden henkilöllisyyden, jää kummasti kaipaamaan Eddie Murphya ja John Cleeseä, puhumattakaan Jennifer Saundersista. Kyse on tietysti laajemmassa mielessä kääntämisen ongelmasta tuontianimaatioissa. Tekstitys alareunassa peittää hienon kuvan, kun taas uuden puheraidan tekeminen vie pois alkuperäisten ohjaajien idean roolittaa hahmot sopiviksi katsomillaan näyttelijöillä. Shrek 2:ssa tämä kärjistyy Saapasjalkakissaan, jonka hahmon koomisuus latistuu ilman Antonio Banderasin "aitoa" aksenttia. Onneksi nykyään on tapana julkaista elokuvasta vhs:lläkin kummatkin ääniversiot.
Tekijät itse ovat väittäneet, että Shrekin seikkailujen piti alun perinkin olla kolmiosainen. Jäämme odottamaan innolla, päätyykö Shrek Kolmonen teattereihin vai suoraan videolle.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 6 henkilöä
Seuraava:
Lehmäjengi
Arvostelu elokuvasta Home on The Range / Lehmäjengi.
Edellinen: Stepfordin naiset
Arvostelu elokuvasta Stepford Wives, The / Stepfordin naiset.