Uglydolls valkokangas

Syyskuussa ensi-iltansa saavaa neljättä Toy Storya odotellessa teattereihin tulee tarjolle uusi avaus lelujen elämästä kertoviin elokuviin, kun Uglydolls saa ensi-iltansa. Toy Storyista poiketen Uglydolls perustuu olemassa olevaan lelubrändiin, Yhdysvalloissa vuosituhannen alussa alkuun polkaistuihin Uglydolls-nukkeihin.

Uglydolls-pehmolelujen "rumuuden" on tarkoitus ilmentää yksilöllisyyttä ja erikoisuutta, mikä perusajatuksena on kaunis tuulahdus puleeratussa lelumaailmassa. Hieman erilaiset pehmolelut ovat saaneet suosiota varsinkin rapakon takana, mutta valtaisaa vyöryä ei ainakaan Pohjolan perukoille asti ole vielä yltänyt. Elokuva on tunnetusti hyvä kanava lisäämään tuotemyyntiä.

Uglydollseista on pyöritelty elokuvaa jo kymmenisen vuotta. Elokuvaoikeudet olivat aluksi Itse ilkimys -elokuvista tunnetulla Illuminationilla, mutta lopulta animaatioprojekti päätyi osin kiinalaisrahoituksella pyörivälle STX Entertainmentille, joka on tullut tunnetuksi toiminnallisista elokuvistaan. Kokoperheen animaatio on yhtiölle uusi aluevaltaus.

Animaatioiden taso on tätä nykyä niin korkealla, että valtavirta-animaatioiden A-sarjaan ei parane yrittää puolivillaisuuksilla. Sinänsä persoonalliset pehmoleluhahmot ja kaunis ajatus rakastettavuudesta ulkonäköön katsomatta eivät riitä, jos kaikki muu ryskätään genremyllystä läpi mauttomaksi sekasotkuksi. Ja sitä valitettavasti Uglydolls-elokuva on: sekavaa kerrontaa, johon on ympätty kaikki iänikuiset lastenanimaatioiden kliseet keskinkertaisella animoinnilla toteutettuna.

Päähahmo Moxy elelee Uglyvillen kylässä ja haaveilee jonain päivänä pääsevänsä oikeaan maailmaan jonkun lapsen rakastetuksi nukeksi. Uglyville on lelutehtaan tuotantolinjan virheellisten tuotteiden loppusijoituspaikka. Moxyn haave on kuitenkin niin vahva, että eräänä päivänä hän kiipeää ystävineen ulkomaailmaan vievään putkeen ja päätyy lelutehtaan nukkeakatemiaan, jossa nukeista koulitaan täydellisiä nukkeja ennen päätymistään lasten hoiviin. Epätäydellisiä pehmohahmoja ei täydellisten nukkien keskuudessa hyvällä katsota ja täydellisyysakatemian lipevä johtohahmo pistää uglyvilleläiset ahtaalle.

Ympärillä olevasta maailmastaan irrotettuna tarinan perusajatus on ideologialtaan mukavan puhtoinen ja jopa kannatettava. Kokonaisuus on kuitenkin niin laskelmoidusti väkisin väännetty, että mistään persoonallisuudesta tai aitoudesta on elokuvan kohdalla turha puhua. Lelumyynnin kasvun tavoittelu on elokuvassa lähes käsinkosketeltavaa, kun jokaisen lapsen on saatava oma persoonallinen "halinallensa". Elokuvan tuotantotaloudellisessa puleerauksessa nämä lelutkin tulevat puhtoisista tehtaista todellisuuden hikipajojen sijaan.

Sisällön arveluttavuudet kiusaavat lähinnä aikuista katsojaa. Lapsille olennaisia ovat hahmot, tarina ja toiminta sujuvasti kerrottuna. Uglydolls kuitenkin kompastelee tälläkin saralla. Kerronta on puuduttavaa, mikä saa näennäisesti vauhdikkaan elokuvan tuntumaan pitkäveteiseltä.

Uglydollsissa on animaatiomusikaalin piirteitä, sillä laulut ovat olennainen osa elokuvaa. Solkenaan kuultavat laulut eivät mitäänsanomattomuudessaan tempaise mukaansa vaan vaikuttavat enemmän lauleskelluilta replikoinneilta kuin kunnollisilta lauluesityksiltä. Tämä saa muutoinkin ponnettoman kerronnan laahaamaan entisestään. Lisäksi alun orastava sympaattisuus värikylläisessä Uglyvillessä vaihtuu täydellisyysakatemiassa synkkäsävyiseen mekastukseen, mikä hämmentänee ainakin nuorimpia katsojia.

Uglydolls on kevään teatteritarjonnan täytettä, jonka oikeampi osoite olisi tallenne- ja suoratoistomarkkinoilla. Teatterissa suurella kankaalla elokuva ei lunasta paikkaansa. Lelujen elämän seuraamisen suhteen kannattaa malttaa odottaa syyskuulle.