Sausage Party valkokangas

Aikuisille suunnatuissa animaatioissa ei pitäisi enää 2010-luvulla olla mitään uutta. Fritz the Cat valoi aikuisanimaation perustukset jo 1970-luvulla ja avasi tietä myöhemmin tehdyille elokuville, kuten tv-sarjaan perustuvalle South Park -elokuvalle, joka piti vuodesta 1999 asti hallussaan kaikkien aikojen tuottoisimman R-ikärajaluokitellun elokuvan titteliä.

Se ennätys rikottiin vasta vuonna 2016, ja kuuluu nykyään Sausage Partylle, joka saapuu hiukan odottamattoman menestyksen siivittämänä teatteriensi-iltaan myös Suomessa.

Sausage Party on myös ensimmäinen R-luokiteltu kokopitkä tietokoneanimaatio. Animointi ei ole Pixar-tasoa, mutta näyttää silti yllättävän hyvältä kohtuullisella 19 miljoonan budjetilla tehdyksi. Ei ole mitenkään yllättävää, että animaattorit ovat syyttäneet tekijöitä riistosta. Syytösten mukaan animaatiostudiolla tehtiin paljon palkattomia ylitöitä eikä kukaan työoloista valittanut saanut nimeään valmiin elokuvan lopputeksteihin. Nakkibileistä tuli heti paha maku suuhun.

Elokuva kertoo supermarketista, jonka hilpeästi laulavat tuotteet pitävät kaupan asiakkaita jumalinaan ja ostoskärryjä valittujen kulkupelinä paratiisiin.

Päähahmo on Frank-niminen makkara (Seth Rogen), joka rakastaa viereiseen hyllyyn paketoitua hot dog -sämpylä-Brendaa (Kristen Wiig), eikä malta odottaa sitä päivää, kun jumalat valitsevat heidät, ja he pääsevät tekemään lähempää tuttavuutta keskenään. Pian Frank saa tietää, että elintarvikkeiden uskon taustalla piilee julma salaisuus, joka pitää paljastaa kaikille ennen kuin on liian myöhäistä.

Vitsit ovat lähes yksinomaan ruoka-aiheisia sanaleikkejä ja kaksimielisyyksiä tai perustuvat stereotypioihin, joita ruoka- ja alkoholibrändit häpeilemättä hyödyntävät. Useimmat vitsit eivät ole edes erityisen omaperäisiä ja uutuudenviehätyksen hälvettyä elokuva tarjoaa vain vähän varsinaisia nauruja.

Mukana on myös paljon shokeeraavaksi tarkoitettua väkivalta- ja seksikuvastoa. Shokkihuumoria olisi oikeastaan kaivannut enemmänkin, koska ilmiselvien sanaleikkien kuunteleminen on pidemmän päälle uuvuttavaa. Useimmat niistä eivät myöskään käänny kovin hyvin suomeksi, joten tätä elokuvaa katsoessa ei kannata heittäytyä pelkkien tekstitysten varaan.

Elokuvan ideoinut Seth Rogen on ollut viime vuosina isosti esillä. Hän on tehnyt paljon menestyneitä komediaelokuvia, joista osa on saanut ihan kiitettäviäkin arvioita. Rogenin huumori ei kuitenkaan sovi kaikille ja hänen elokuvansa voivat olla pahimmillaan todella pitkäpiimäisiä. Heikommista Rogenin elokuvista välittyy, että niitä oli varmasti paljon hauskempi tehdä kuin niitä on katsoa.

Suurin osa Sausage Partyn vitseistä voi olla väsyneitä, mutta elokuvan asetelmaan on laitettu selvästi enemmän ajatusta. Laimeista vitseistä huolimatta Sausage Partyn asetelma on melko älykäs. Se käsittelee uskoa ja erityisesti uskontokritiikkiä, ja tekee sen harkitusti molempia osapuolia ymmärtäen. Samalla sen asetelma toimii ivamukaelmana Pixar-elokuvista, varsinkin Toy Storysta, jossa lapset eivät tiedä, että heidän elottomat lelunsa ovat oikeasti ajattelevia ja tuntevia olentoja, joiden olemassaolon ainoa tarkoitus on heidän miellyttämisensä. Tätä korostaa myös Disneylle paljon töitä tehneen Alan Menkenin säveltämä ruokalaulu.

Sausage Party on kiinnostava ja aidosti erilainen, hiukan älykäskin, mutta ei mitenkään ääneen naurattavan hauska animaatioseikkailu aikuisille. Se olisi kaivannut hiukan enemmän törkyä, mutta silloin se ei olisi varmaan päässyt hyötymään tuottoisista teinimarkkinoista, joille törkyä suoltavat animaatiohahmot ovat vielä tuore juttu.

Suomessa Sausage Partyn ikäraja on K12, joka voi tuntua elokuvan nähneestä yllättävän alhaiselta. Vanhempien kannattaa ainakin jäädä kotiin ja varautua selittämään pienimmille, mitä nakki ja sämpylä voivat tehdä keskenään, kun ne oikein rakastavat toisiaan.