Upea satiiri tirkistelyn pyhitetystä olemuksesta

Tuskin kauheasti liioittelen, jos väitän, että Truman Show on yksi 90-luvun merkittävimpiä ja merkityksellisimpiä elokuvia. Vuosituhannen viimeinen vuosikymmen on ennen kaikkea ollut kontrollin ulottumattomiin räjähtäneen tirkistelyn vuosikymmen, jolle internet on antanut lopullisen kruunun - muiden perinteisten tirkistelykanavien ja suuren yleisön kestosuosikkien, kuten lukuisten piilokameraohjelmien ja saastalehtien, armollisella myötävaikutuksella. Sinänsä huvittavaa, että oikean elämän seuraaminen kattokärpäsenä koetaan sopivaksi porvariperverssiksi huviksi, joka on sallitusti kiellettyä mutta yleisesti hyväksyttyä tiirailua. Onneksi internet on paljastanut tämän niin sanotun terveen uteliaisuuden todellista raadollista luonnetta välittäen luvalla tai ilman lupaa liukuhihnalla tuokiokuvia aina ihraisten ihmisten sänkyähellyksistä aamumurojen syöntiin ja kaikkea siltä väliltä.

The Truman Show - (c) 1999 Paramount PicturesVarsin viattomalta mielikuvitusleikiltä aluksi tuntuva Truman Show takoo loppuaan kohden raskaalla pajavasaralla nykyistä viihdekulttuuriamme jatkuvasti kovenevalla tahdilla. Komediallisen ulkokuoren alle kätkeytyy monia tasoja, joiden kautta armottomalla terävänäköisyydellä niputetaan monet rankoiksi tarkoitetut synkistelyt rahamaakareitten pilipalitouhuksi. Truman Show on parasta ja purevinta satiiria, mitä Hollywoodin viihdekoneisto on tuottanut aikoihin. Riippuu tietenkin vastaanottajasta, miten hän eri tasoja ja merkityksiä haluaa lukea. Joka tapauksessa Truman Showssa pallo on heitetty onnistuneesti katsojalle: elokuva on rikas elämys ja toimii toki pelkkänä viihteenäkin, mikä entisestään nostaa leffan arvoa.

Elokuvan "The Truman Show" on megabudjetilla työstettyä gonzotv:tä, jonka päätähti, lapsenomaisen naiivi ja hyväntahtoinen, kolmekymppinen jokamies Truman Burbank on autuaan tietämätön olemuksestaan koko maailman ahnaiden silmien kohteena perikeskiluokkaisen onnelan rakennetussa tyyssijassa. Tavallaan Truman Show on moderni nykyversio Frankenstein-teemasta, jossa asetelma on väännetty sellaiseksi, että suuryhtiön "luoma" ihminen on ainoa aito, todellinen asia, kun taas kaikki hänen ympärillään on epäaitoa, lavastettua ja ylituotettua - oikean elämän vastaista.

The Truman Show - (c) 1999 Paramount PicturesTuskin tarvitsee kulua montakaan vuotta, että nähdään kuinka suurin surmin maaliin osuva profetia Truman Show todellakin on. Digitaalisen manipuloinnin ja valvonnan megamediakoneisto odottaa lopullista irtipääsyään aivan nurkan takana. Kyllä nykyäänkin tavallinenkin länsimainen pulliainen veivaa tietämättään päivittäin tuttuja hänelle "kirjoitettuja" maneereita ja käyttäytymismalleja pysähtymättä kertaakaan ajattelemaan, että miksi hän vapaaehtoisesti alentuu oman ihmisarvonsa riiston ja valvonnan kohteeksi. On kuitenkin lohduttavaa nähdä, että elokuvatehtaan läpeensä kaupallisten suodattimien läpi pääsee Truman Shown kaltaisia helmiä, jotka vievät perustotuuksien eteen keinotodellisuuksien paisuvassa ja välinpitämättömyyttä lietsovassa maailmassa.

Elokuvan hyytävin ja suorimmin välittömästi puhuttava, kulutusviihteen rupiseen takapuoleen säälittä niittautuva repliikki kuullaan aivan elokuvan lopussa. Jos pinnan alta viitsii vähääkään tonkia, niin Truman Show on kaikkea muuta kuin kevyttä komediaa - kerrassaan synkkä madonluku, joka osuu herkullisesti yhteiskunnallisen satiirin ytimeen.

Itkeäkö vaiko nauraa...

ks. ensi-ilta

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,9 / 7 henkilöä