Oikeammasta ja vääremmästä

Antoine Fuquan läpimurtoelokuva Training Day (2001) oli jäntevä kuvaus pahan poliisin oppiin joutuvasta etsiväkokelaasta. Elokuvan juju piili Denzel Washingtonin näyttelemän pahiksen salaperäisessä arvaamattomuudessa: hahmon todellinen luonto paljastui yhtä hitaasti niin katsojille kuin Ethan Hawken esittämälle keltanokallekin. Päähenkilöt oli kuitenkin kirjoitettu niin yksiulotteisiksi, että elokuva ikään kuin jähmettyi mustavalkoiseen asetelmaansa.

Ironisesti nimetty Brooklyn’s Finest (2009) on huomattavasti moniulotteisempi ja kunnianhimoisempi poliisielokuva kuin Training Day. Sen poliisit eivät ole pahoja, vaan eri syistä kyynistyneitä tai korruptoituneita miehiä, joiden ahtaalle ajettu ammattikunta komeilee itsemurhatilastojen kärjessä. Tapahtumapaikkana on Brooklynin pahamaineinen Brownsvillen kaupunginosa, jossa mustan miehen ei kannata juosta poliisia karkuun, mikäli ei halua tulla ammutuksi.

Brooklyn’s FinestKatolinen huumepoliisi Sal (Ethan Hawke) ryöstää diilereitä pystyäkseen elättämään yhä kasvavan suurperheensä. Tango (Don Cheadle) on soluttautunut syvälle Brooklynin alamaailmaan, mutta haaveilee ylennyksestä ja siististä sisätyöstä. Kollegoistaan vieraantunut mies tuntee kuitenkin suurempaa lojaalisuutta gangsterikaveriaan Cazia (Wesley Snipes) kuin häntä häikäilemättömästi hyppyyttävää poliisipäällystöä kohtaan.

Päivänsä viskiryypyllä aloittava rivipoliisi Eddie Duncan (Richard Gere) laskee tunteja eläkkeelle pääsyynsä. Työpaikkakiusattu Eddie on kunnon poliisi, joka ei ole osoittanut ammatillista kunnianhimoa, mutta jonka moraali on kohdallaan. Mies on menettänyt elämänhalunsa, eikä edes ihastuminen tuttuun prostituoituun riitä nostamaan häntä apaattisesta turtumuksestaan. Elokuvan Sundance-festivaalilla tammikuussa 2009 esitetyssä versiossa Eddie tekee lopulta itsemurhan, mutta teatterikierrokselle lähteneeseen ja nyt dvd:llä nähtävään versioon Fuqua on leikannut toisenlaisen lopetuksen.

Brooklyn’s FinestTähtikolmikon lisäksi elokuvassa nähdään useita HBO:n The Wire -sarjassa loistaneita näyttelijöitä, kuten Omar Littlenä valloittanut Michael K. Williams, joka esittää nyt vähemmän sympaattista gangsteria. Brooklyn’s Finest on kuitenkin niin keskittyneesti Hawken, Cheadlen ja erityisesti Geren elokuva, ettei sivuosien esittäjille jää juurikaan tilaa esitellä taitojaan. Salin vaimoa esittävästä Lili Taylorista nähdään tuskin yhtään lähikuvaa, ja Ellen Barkinin piinkova FBI-agentti on kiusallisen yliampuva.

Fuqua saa elokuvaan ilmavuutta ja mahtipontisuutta kuvaamalla New Yorkia välillä yläilmoista. Kun tapahtumat muuten keskittyvät melko suppealle alueelle Brooklynissä, etäisyyttä ottava ilmakuvaus auttaa korostamaan tarinan universaaleja piirteitä. Marcelo Zarvos on säveltänyt tragedian predestinoitua kulkua komeasti ilmaisevan musiikin.

Brooklyn’s FinestUseista erillisistä tai toisiaan sivuavista ihmiskohtaloista rakentuneita elokuvia on nähty runsaasti viime vuosina, mutta Fuqua vie tarinoiden limittämisen pidemmälle kuin monet muut. Pilkkomalla kohtauksia ja seilaamalla yhden päähenkilön kiperästä tilanteesta toisen ahdinkoon ja taas takaisin Fuqua onnistuu kyllä luomaan uskottavan mosaiikin brooklyniläispoliisien arjesta, mutta suspenssin säilymisen kannalta ratkaisu on huono. Etenkin loppuhuipennus kärsii rikkonaisesta tyylistä. Michael C. Martinin käsikirjoitus hajoaa muutenkin elokuvan viime metreillä ja tekijöillä on ollut ilmeisiä vaikeuksia päättää elokuva tyydyttävällä tavalla.

Brooklyn’s Finestin tematiikka puetaan sanoiksi jo elokuvan avauskohtauksessa. Carlo-niminen roisto selostaa Salille oikeudenkäyntiä, jossa tuomari oli todennut kaikkien osapuolten toimineen sekä oikein että väärin. Tuomarin oli langetettava tuomionsa sen mukaan, kuka oli toiminut enemmän oikein tai vähemmän väärin. Kysymys oikeammasta ja vääremmästä seuraa koko ajan taustalla, ja on toki hedelmällisempi lähtökohta kuin hyvän ja pahan inhimilliselle elämälle vieras vastakkainasettelu. Silti Brooklyn’s Finest jää jotenkin ontoksi, ikään kuin tekijöillä ei loppujen lopuksi olisikaan mitään sanottavaa painavasta aiheestaan. Nihilistinen tunnelma ei lopun verilöylyn jälkeen ole kaukana.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,6 / 5 henkilöä