The Equalizer kotikatsomo

Denzel Washington on roolissaan täsmällinen, ystävällinen ja kohtelias kodintarvikemyymälän myyjä, joka elää hiljaista lavastetun kuoleman jälkeistä elämäänsä Bostonissa. Robert McCallilla on kuitenkin vaiettu mystinen menneisyys tiedustelupalvelussa, jonka hän on edesmenneelle vaimolleen luvannut jättää taakseen.

McCallin oikeudentaju ei kuitenkaan suostu jättämään menneisyyttä sikseen. Kun hän tutustuu nuoreen Teriin (Chloë Grace Moretz), jota venäläismafia käyttää ihmiskauppaansa, aloittaa hän yhden miehen taistelun vääryyttä vastaan. Entisen agentin ja nuoren prostituoidun platoninen suhde syventyy öisessä kantakuppilassa, jossa he ilta toisensa jälkeen tapaavat. Terin ja McCallin ystävyys on elokuvan alussa korostetussa asemassa, mutta vaimentuu räiskinnän alkaessa taustatarinaksi.

Venäläismafian pahoinpitelemän Terin jouduttua sairaalahoitoon varsinaiset tapahtumat vyöryvät liikkeelle. Heikkojen puolustajana esiin astuva McCall ei tyydy pelastamaan ainoastaan nuorta ystäväänsä vaan valmistautuu kohtaamaan mafian kaikessa pahuudessaan oikoakseen vääryydet pintaa syvemmältä.

Oikeuden puolustajan maailma on julma, moraaliton ja täynnä lohduttomia kohtaloita. Venäläismafia näyttäytyy kylmän järjestäytyneenä väkivallan koneistona, jota vastaan taistellessaan McCall käyttää vähintään yhtä suoraviivaisia keinoja. Väkivallalla mässäillään paikoitellen perustellusti, mutta joukkoon on kylvetty dialogia ja viittauksia, joilla juonen kaarta sävytetään draamallisempaan suuntaan.

Washingtonin hillitty ja tasainen suoritus kuitenkin rauhoittaa muutoin väkivallalla kyllästettyä kuvastoa. Seesteiset ja askeettiset puitteet, jotka ympäröivät McCallin elämää, ovat kiehtovaa katsottavaa ja syventävät hahmon kryptistä olemusta entisestään.

Washington tekee uskottavan roolisuorituksen, johon samastuminen on katsojalle helppoa. Hänelle toistuvasti esitetty ”kuka sinä olet” -kysymys korostaa tosin paikoitellen turhankin alleviivatusti McCallin hahmon mystisyyttä. Moretz loistaa roolissaan teini-ikäisenä prostituoituna, vaikka Terin hahmo jääkin sivuroolisuoritukseksi kokonaiskuvassa. Hänen naiivi maailmankatsomuksensa ja alistettu olemuksensa on tarkkaan punnittu vastapaino kylmänviileälle oikeustaistelijalle.

Antoine Fuquan ohjaus on keskinkertaista toimintaa, jota valovoimaiset näyttelijäsuoritukset kannattelevat. Yksityiskohtainen tarina ja visuaalinen ilme tasoittavat kuitenkin lopputuloksen kohtalaisesti toimivaksi mafiatrilleriksi, jota edelleen jalostamalla elokuvalla olisi potentiaalia vieläkin suurempiin kantimiin.