Seitsemän rohkeaa miestä ratsastaa jälleen
Antoine Fuqua muistetaan ennen kaikkea erinomaisista poliisikuvauksistaan Brooklyn's Finest (2009) ja Training Day (2001), jonka pääparina loistivat Denzel Washington ja Ethan Hawke. Washington tähditti myös koston ja takaisinmaksun teemalla ratsastanutta The Equalizeria (2014), joka perustui samannimiseen 1980-luvun tv-sarjaan.
Nyt Washington ja Hawke nähdään jälleen yhdessä valkokankaalla Fuquan uusimmassa elokuvassa The Magnificent Seven, joka on uudelleenfilmatisointi John Sturgesin ohjaamasta elokuvasta Seitsemän rohkeata miestä eli The Magnificent Seven vuodelta 1960. Tämä elokuva taasen pohjautui Akira Kurosawan klassikkoon Seitsemän samuraita (1954).
Fuquan uutta versiota tullaan väistämättä vertaamaan Sturgesin ohjaukseen, nyt jo monen western-entusiastin mielestä klassikon aseman lunastaneeseen teokseen, joka poiki aikoinaan myös lukuisia jatko-osia. Sturgesin elokuvassa rosvojen piinaama ja alistama köyhä meksikolaiskylä palkkaa seitsemän tehokasta tappajaa avukseen suojelemaan itseään ja kotejaan. Elokuvan näyttelijäkaarti oli todellista klassikkoainesta. Steve McQueenin nousu kohti tähteyttä alkoi juuri tästä elokuvasta. Eli Wallach ja Yul Brunner olivat vuonna 1960 jo veteraaneja niin kankaalla kuin televisiossakin, samoin Charles Bronson ja Robert Vaughn. Akira Kurosawa oli Sturgesin versiosta niin otettu, että lähetti tälle lahjaksi seremoniallisen miekan.
Uuden version juonirunko on pysynyt alkuperäiselle melko uskollisena, mutta Fuquan timantinkovassa versiossa tapahtumat on sijoitettu Yhdysvaltain puolelle rajaa, Rose Creekin pikkukaupunkiin, jota pitää rautaisessa otteessaan rosvoparoni Bartholomew Bogue (Peter Sarsgaard), joka havittelee kaupunkilaisten ja maajussien maita, nämä kun ovat edistyksen eli kaivostoiminnan tiellä. Ja se on sama asia kuin vastustaisi itse kaikkivaltiasta kapitalismia, Bogue päättelee, ja panee kirkon palamaan ja ampuu pari uppiniskaa ihan esimerkin vuoksi. Western ei voisi enää hienommin alkaa.
Maanviljelijät ja osa kaupungin porvaristoa empivät taipuako Boguen vähemmän avokätiseen tarjoukseen ostaa maat pilkkahintaan, vai ryhtyäkö vastarintaan, joka näyttää täysin toivottomalta vaihtoehdolta, onhan vastassa kokonainen roistojen palkka-armeija. Laki on sen puolella kenellä on rahaa. Miehensä menettänyt Emma Cullen (Haley Bennett) on kuitenkin sitä mieltä, että roistoille on laitettava kampoihin.
Kaupunkilaiset keräävät kaiken mitä omistavat ostaakseen itselleen suojelusta. Ja kuka kutsutaan paikalle, kun pahat tyypit täytyy laittaa kuriin? No, mielellään vieläkin pahempia tyyppejä, jotka tietävät kaikki tappamisen metkut, mutta jotka vielä tuntevat sydämessään mikä on oikein, ja tahtovat tehdä ainakin yhden hyvän työn ennen kuolemaansa. Tai sitten vain tienata kelpo summan rahaa.
Emma löytää joukkoa kokoamaan legendaarisen palkkionmetsästäjän Sam Chisolmin, vanhan ketun, joka tuntee juuri sopivan ikävät tyypit tehtävää suorittamaan. Seitsikko on yhtä kuin Sam Chisolm (Denzel Washington), Josh Faraday (Chris Pratt), Goodnight Robicheaux (Ethan Hawke), Jack Horne (Vincent D'Onofrio), Billy Rocks (Byung-hun Lee), Vazques (Manuel Garcia-Rulfo), ja Red Harvest (Martin Sensmeier). Ei voi kuin onnitella Fuquaa roolituksesta, siksi saumatonta on näyttelijöiden yhteistyö.
Sturgesin elokuvasta on säilytetty hahmojen piirteitä, kuten veitsenheittotaito. Joukon johtaja Chisolm on mies mustissa, aivan kuten alkuperäinen kivikasvo Yul Brunner, mies jonka kasvoja kamera rakasti.
Huomionarvoista on seitsemän miehen muodostaman ryhmän etninen koostumus, joka poikkeaa vuoden 1960 versiosta siinä, että nyt meksikolaisen eli latinon lisäksi ryhmään kuuluu myös mustaihoinen, kiinalainen ja jopa alkuperäinen amerikkalainen, joita ennen poliittisesti korrekteja aikoja haukuttiin intiaaneiksi eräänkin herra Kolumbuksen pikku erehdyksen takia. Seitsikko edustaa etniseltä taustaltaan historiallisesti paljon todenmukaisempaa Amerikkaa ja Yhdysvaltoja kuin mitä perinteisissä westerneissä on yleensä totuttu näkemään.
Fuqua ei ole myöskään sortunut tyypittelemään eri etnisten ryhmien edustajia koomisiksi karikatyyreiksi, vaan kaikki ovat tasavertaisen tappavia tapauksia, ja viski maistuu ihonväriin katsomatta. Tästä on kansakunta tehty, Fuqua muistuttaa sopivasti ennen tulevia syksyn vaaleja.
Historiallisesta paikkansapitävyydestä puhuttaessa voi tietenkin olla montaa mieltä siitä, lähtisikö omaa polkuaan etsivä urhea komanssisoturi tuntemattomien valkoihoisten matkaan sotimaan näiden epätoivoista yksityistä sotaa, mutta yhtä kaikki Martin Sensmeierin esittämä Red Harvest tuo hienon lisän porukan mittavaan tuho- ja taitoarsenaaliin. Ja kyllähän intiaaneja toki soti kaikissa valkoihoisten sodissa myös toisiaan vastaan. The Magnificent Seven ei tietenkään pyri olemaan historiallinen dokumentti, vaan loistavaa viihdettä.
Elokuvan arveluttavin anomalia historiallisessa mielessä on tapa, jolla hätää kärsimässä olevat kaupunkilaiset hyväksyvät Sam Chisolmin suuremmitta mutinoitta käskyjen antajaksi. Tämä kun sattuu olemaan porukan ainoa tummaihoinen ja sisällissodasta on sentään elokuvassa tullut kuluneeksi vasta kymmenisen vuotta. Ehkä mustiin puetun Chisolmin aura on sen verran väkevä, että punaniskat ymmärtävät kerrankin pitää suuta soukemmalla. Muuten voi tulla noutaja. Chisolm vetää nopeasti ja ampuu tarkasti.
Antoine Fuqua toistaa elokuvissaan samoja teemoja uudelleen ja uudelleen. Hän liikkuu hyvän ja pahan rajamaastossa, siellä missä rajat määritellään tapauskohtaisesti kerta toisensa jälkeen. Fuqua viihtyy elokuvissaan myös lainsuojattomien ja lakia suojelevien parissa. Kummastakin ryhmästä hän löytää sekä hyvää että pahaa. Usein olosuhteet määrittelevät kumpaan suuntaan kallistutaan. Ja kun välien selvittelyn aika on tullut, puhuvat aseet ja ruuti laulaa.
Ja voi pojat, että se laulaakin kauniisti tässä elokuvassa. Näyttelijät ovat tehneet rutkasti töitä oppiakseen vetämään aseen nopeasti ja osatakseen pyöräyttää revolveria oikeaoppisesti, eikä moista aseenkäsittelyä ole nähty valkokankaalla aikoihin.
The Magnificent Seven on kuin yhteenveto Fuquan aiemmista elokuvista, nyt myyttiseen villiin länteen sijoitettuna. Koston teema nousee elokuvassa vahvasti esiin, samoin kysymys siitä saako ja tuleeko omia periaatteita puolustaa hinnalla millä hyvänsä. Kuinka suuri uhri on hyväksyttävissä oikeutetun asian puolesta taisteltaessa? Fuquan mukaan itsemääräämisoikeuden puolesta pitää olla valmis antamaan se suurin uhri.
Antoine Fuquan The Magnificent Seven on selvästi ohjaajansa visio, joka nojaa tukevasti koko westernin vuosisataiseen perinteeseen. Lännenelokuvien ikoninen kuvasto vuoristoineen ja avoimessa maastossa laukkaavine ratsukoineen vahvistaa westernin ystävälle, että nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä, sivistyksen kahleista vielä hetken vapaa rajaseutu on elokuvassa olemassa.
Elokuvan ääniraidalla viuhuu nurkista sisään puhaltava kesytön tuuli, ja Denzel Washingtonin esittämän Chisolmin hahmo nähdään oviaukossa vastavaloon kuvattuna siluettina kuin John Fordin Etsijöiden (The Searchers, 1956) Ethan, jota esitti itse "Duke", John Wayne. Western ei vielä suostu kuolemaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,9 / 7 henkilöä
Seuraava:
Love & Friendship
Whit Stillman on löytänyt Jane Austenin kirjallisuudesta omissa elokuvissaan toistuvat teemat.
Edellinen: Tyttö nimeltä Varpu
Selma Vilhusen draamaelokuva käsittelee oman puutteellisuuden paikkaamista ja lopulta sen hyväksymistä
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta