Yrittäjä valkokangas

Virpi Suutarin Yrittäjä kertoo yrittäjän arjesta kahdessa eri Suomessa. Toisaalla honkajokelainen Laineen kuusihenkinen perhe pyörittää tivolia ja ajaa perinnelihaa kauppaavalla liha-autollaan ympäri maakuntaa. Vastinparina on pääkaupunkiseudun yrittäjäkaksikko Maija Itkonen ja Reetta Kivelä, jotka nousevat kasvisruokabuumin kärkeen nyhtökaurallaan.

Valkokankaalle piirtyy tyhjenevä Suomi-elokuvien taajama, jossa puutalot seisovat vinossa ja myyntivaunun valo kajastaa kaurismäkeläisessä harmaudessa. Toisaalla ruuhkasuomessa suomalais-kiinalainen yhteistyö vie nyhtökauraa maailmalle vaaleissa kokoushuoneissa, joissa puhe sorisee kolmella kielellä.

Suutari on ohjaajana ihmisyyttä lempein, usein humoristisin, silmin tarkasteleva. Hänen dokumenttinsa ovat käsitelleet esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria (Hilton!, 2013), puutarhanhoitoa (Eedenistä pohjoiseen, 2014) sekä yritysjohtajien metsästysharrastusta (Eleganssi, 2015). Yrittäjä jatkaa samalla linjalla. Se on kaunis, lämmin, elokuvallinen katsaus yrittäjän arkeen.

Ohjaaja Virpi Suutari on Gloria-lehdelle antamassa haastattelussaan määritellyt dokumentaristin velvollisuudeksi kertoa ihmisistä, joiden tarinat jäävät varjoihin ja katvealueelle." Siinä Yrittäjä onnistuu hienosti.

Harva on nyhtökauran tarinalta päässyt välttymään. Suutari onnistuu tuomaan uuden näkökulman, jossa onnenkantamoisella on ollut oma osansa. Nyhtökauranaiset nimittäin päätyivät Suutarin dokumenttiin sattumalta ja uransa alkutaipaleella. Dokumentti kurkistaa menestyksen kulissien taakse: pinnat kiristyvät ja niin toimitusjohtaja ja teknologiajohtaja ovat kyynärpäitään myöten siinä itsessään, kun tilauksia tulee nopeammin kuin käsipelillä pystytään pakkaamaan.

Laineen perheen tarina sen sijaan on yksi niistä tuhansista tavallisista pienyrittäjätarinoista, jotka eivät Kauppalehden tai Taloussanomien sivuille päädy. Toiminta on pientä, elanto kiven takana ja vaatii yhteen hiileen puhaltamista. Arki tarkoittaa loputonta sinnikkyyttä. Yrittäjä kuvaa myös vähäeleisesti jäyhän kuoren taakse piiloutuvan suomalaismiehen rakkautta karhealla herkkyydellä.

Yrittäjän suurin ansio on kuitenkin se, että se antaa raamit sille, miksi yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa on tässä ajassa niin kovin vaikeaa. Kun vastakkain asetetaan tyhjenevän maaseudun yrittäjäperhe, joka päättää päivänsä levolle lasken luojani -rukoukseen ja raapii elannon pennejä kasaan sieltä täältä, ja pääkaupunkiseudun koulutetut naiset, jotka kilistelevät kuplivalla rahakasta sopimusta allekirjoittaessaan, voi yhteistä tarttumapintaa olla vaikea löytää.

Laineen perheelle päätös pysyä tyhjenevällä kotiseudulla tarkoittaa pitkiä päivä, mutta se on, yhtä kaikki, vapautta valita oma tie tai kotipaikka. Ja sitä se on myös uuden polven startup- yrittäjälle. Pienillä ihmisyyden murtumilla päästään olennaisen äärelle. Vapaudessa ja yhteisesti jaetussa epätäydellisyydessä lienee dokumentin yhteen liimaava sanoma ja mahdollisuus keskusteluyhteyden avaamiselle.

Yrittäjä on parhaimmillaan äärimmäisen kosketettava. Tarkkaan mietitty kuvasto on olennainen osa tarinaa ja Sanna Salmenojan musiikki nivoo kohtauksia hienosti yhteen. Taiteellisten ansioiden lisäksi, ja ennen kaikkea, Suutarin Yrittäjä on hieno ja rouhean kaunis kuvaus kahdesta nyky-Suomesta, rakkaudesta, perheestä ja periksiantamattomuudesta.